Hyvän fiiliksen estetunti!

Sunnuntaina siis pääsin pitkästä aikaa hyppäämään, menin sillä rautiaalla suokkiruunalla.

Alkuverkassa ruuna ensin touhotti pää ylhäällä eikä astettunut tai taipunut juuri mihinkään paitsi volteilla kovasti yritti vain tuijotella ulos. Kovasti sai tehdä töitä että sai ruunan astettumaan edes jollain tapaa sisään ja kuuntelemaan pohkeita. Oikealle laukannostot menivät ihan OK, laukat nostettiin ravista. Oikean laukannosto on ruunalle vaikeampaa, joten olin kuitenkin ihan suhteellisen tyytyväinen siihen että laukka nousi ilman suurempia kiihdytyksiä. Vasemmalle teimme laukannostot käynnistä. Opettaja sanoi, että voin kyllä yrittää ruunan kanssa mutta mitään suurempia ei siltä vielä vaadita. Mutta ruunahan yllätti positiivisesti! Laukka nousi vain muutaman raviaskelen jälkeen, eli todella nopeasti ja hienosti ottaen huomioon ettei sillä kovin monesti käynnistä nostoja ole tehty.

Sitten pääsimme itse asiaan, eli hyppäämiseen. Ensin menimme kahden esteen jumppasarjaa, esteet olivat n.40cm. Vähän minua jännitti, koska ruunalla ei tietääkseni koskaan oltu hypätty tuollaista estettä. Jännitystä lisäsi se, koska tiesin että ruuna mahdollisesti voisi yrittää hypätä molemmat esteet samalla loikalla. (Eräs puomitunti ruuna nimittäin yritti hypätä peräkkäisten ravipuomien yli kerralla, ei oikein tajunnut tehtävää.. :D )
Mutta taaskin ruuna yllätti. :) Ensimmäisen esteen se kyllä hyppäsi vähän turhan reilusti ja jouduimme vähän turhan lähelle toista estettä, mutta hengissä selvisimme ja hypyt onnistuivat. Tosin kerran ruuna kolautti etusensa puomiin ja kompuroi vähän jalkojen mentyä solmuun. Tuon jälkeen ruuna sitten loikki esteet kunnon ilmavaralla, kolahdus taisi tuntua kun niin varovaiseksi heittäytyi lopputunniksi.

Seuraavaksi hyppäsimme muutaman kerran pienen, n. 40-50cm pystyn kumpaankin suuntaan. Sitten hyppäsimme pari kertaa n. 60cm okserin. Ruuna ensin muutaman kerran ohitti esteen, mutta lopulta kun se hyppäsi niin se tosiaan hyppäsi!

Kuvassa hyppy ei näytä niin 'pahalta', mutta selästä se tuntui aika hurjalta! Ruuna hieman hidasti ennen estettä ja sitten ponkaisi paljon korkeammalta yli kuin mihin olin varautunut.


Lopuksi hyppäsimme pienen radan, esteet olivat n. 50-60cm. Ensin hyppäsimme vasemmassa kierroksessa kaksarin (jumppasarja siis muutettiin kaksariksi), siitä sitten okserille vasemmassa laukassa, okserin jälkeen oikealle pystylle (sen ohitimme jostain syystä monta kertaa, vasta kun se pienennettiin ristikoksi sain ruunan ylittämään sen) ja vielä oikeasta kierroksesta kaksari. Radan jälkeen hyppäsin vielä kerran okserin ja ihan lopuksi kaikki hyppäsimme vielä kerran portti- esteen.

Loppukäynnit kävimme kävelemässä maastossa, hepat saivat rentoutua kunnolla. :)
Kaikenkaikkiaan olin ruunan TODELLA tyytyväinen, sillä on aivan mahtavan mukava hypätä vaikka se hieman vaativa välillä onkin.Tunnista jäi todella hyvä fiilis!
Parin viikon päästä hyppäämme uudestaan, toivottavasti saan mennä taas tällä ruunalla! :)

Viikonloppu hevostenhoitajana, taas :)

Hevosenhoitajan nakki napsahti taas tälle viikonlopulle. Edelliseen viikonloppuun verrattuna tämä on ollut vähän helpompi jossain määrin koska hevoset ovat ollee yöt ulkona ja päivisin sisällä. Näin ollen tallilla ei ole tarvinnut "päivystää" koko päivää, tosin eilen menin tallille vasta niin myöhään että olinkin siellä iltaan asti. Tänään aamulla sain siskoni nakitettua mukaan auttamaan, hän ratsasti liikutettavan hevosen ja minä puhdistin karsinat sekä jaoin heinät + vedet karsinoihin ja otin hevoset sisälle. Hevoset olivatkin erittäin rentoja ja rauhallisia vietettyään laitumella niin paljon aikaa.

Ilta olikin helppo. Laitoin tarhoihin heinät ja vedet valmiiksi, sekä tarhasin espanjalaisen ruunan poniorin kanssa. Ponilla oli hieman virtaa ja se päästeli tarhaa päästä päähän täyttä laukkaa pukitellen. Muutaman kuvan sain laukkaspurteista napattua, mutta pukit olivat kännykän kameralleni liian nopeita! (Koska suurin osa tallin hevosista on yksityisiä + vieraitten ratsutettavia, en viitsi niistä kuvia tänne laittaa.)

Tällä välin siskoni kävi maastoilemassa Ponilla, kuulemma jalka on edelleen aivan ok käynnissä. Ravia eivät menneet, koska jalka varmasti olisi kuitenkin vain oireillut joten parempi säästää ravailut siihen kunnes Poni saa hieman enemmän lihasta tukemaan löysää niveltä.

Kun sisko saapui minua hakemaan, kävimme nappaamassa ponin sisälle (helpommin sanottu kuin tehty, poni ei olisi ihan vielä halunnut antautua kiinni :D ) ja laitoimme muut hevoset ulos.
Huomenna aamulla käyn vielä siivoamassa karsinat ja ottamassa hevoset sisään, siihen loppuu tämän viikonlopun hevosenhoitajan hommat. Ensi viikolla taas näillä näkymin hoidan hevoset, sitten tulee parin viikon tauko ennen seuraavaa kertaa. Ja jospa vaikka viikolla pääsisin ihan tunnille asti ratsastamaan, olisi mukava välillä taas hioa omaa istuntaa ym. kun viime aikoina on tullut maastoiltua ja "köpöteltyä" niin paljon.
Huomenna tosin meillä on tunti tuolla Ponin tallilla, taidamme päästä jopa hieman hyppäämään! Ja todennäköisesti menen sillä suomiruunalla, jolla viikolla aikaisemmin ratsastin. Se olisi mukavaa, koska vaikka ruuna on muuten vielä ratsuna hieman raaka niin sillä on todella kiva hypätä ja ruuna itsekin tuntuu siitä pitävän!

Jos pääsemme huomenna tosiaan hyppäämään ja saan siskoni kameran kanssa mukaan tallille, voin seuraavaan postaukseen ehkä jopa saada vähän enemmän kuvamateriaalia. Seuraavaan kertaan!

Ei ehkä niin onnistunut ratsastus

Aamulla lähdettiin yllätysreissulle Varkauteen, iskä kävi ostamassa kaikenlaisia autojuttua. Itse ostin pussillisen heppanameja ja Eurohunterin mustat syyshanskat. Sellaiset hanskat minulla oli jo viime syksynä, mutta käytössä se kämmenosan "tukijuttu" kului aika paljon. Ovat ne edelleen tallessa, ja ne ovatkin palvelleet hyvin tallitöissä.

Vuokrasin tänään taas sen suomenhevosruunan. (Itseasiassa se ei varsinaisesti olekaan ex-ravuri, koska ainakaan Hippoksen tietokannan mukaan sillä ei ole ajettu yhtään lähtöä. Mutta ravivalmennuksessa se on suurimman osan elämästään ollut, sitten sairastelun takia se oli käyttämättä monta kuukautta ja sen jälkeen kenelläkää ei ollut sille aikaa, joten se oli todella harvassa käytössä varmaan parin vuoden ajan.)
Koska ennen ratsastusta aikaa oli runsaasti, tein ruunalle huvikseni verkkoletin ja toiselle puolelle "normaalin" ranskalaisen letin. Mielestäni on ihan käytännöllistä letittää ainakin edes osa sen harjasta ratsastuksen ajaksi, sillä kun on pitkä ja tuuhea harja. Pitkät jouhet tuntuvat aina takertuvan ohjiin ja välillä ovat muutenkin vain tiellä.
                                    Kuvien välillä aikaeroa n. 3kk, huhtikuun kuvassa  näkyy hyvin se kuinka ruuna tapasi kiitää pitkänä. Heinäkuun kuvassa laukka on jo vähän tasapainoisempaa.

Ratsastus ei mennyt kovin hyvin, ruuna ei keskittynyt minuun juuri ollenkaan ja vauhtia oli melkein koko ajan aivan liikaa. Töitä sain tehdä paljon, että ruuna edes hetken ajan keskittyi minuun ja siihen tehtävään mitä olimme tekemässä.
Emme tehneet kovin erikoisia tehtäviä, ihan vain voltteja, siirtymisiä ja väistöjä. Ympyrällä ravi-käynti-ravi- siirtymiset tuntuivat saavan ruunan rennommaksi ja ravailemaan vähän rauhallisemmin. Laukat nousivat ihan ok, eivät niin hyvin kuin joskus mutta nousivat kuitenkin. Laukka oli oikeastaan ehkä paras osa ratsastuksesta, ruuna kuunteli apujani ja laukka pyöri oikein kivasti. Laukan kehitykseen olen muutenkin todella tyytyväinen, sillä reilu vuosi takaperin ruuna ei meinannut millään nostaa oikeaa laukkaa ja kumpaankin suuntaan laukka oli mielentöntä kaahaamista. Kunnon kasvun myötä ruuna kantaa itsensä laukassa jo ihan mukavasti eikä lähde enää ryöstämään pää alhaalla. Laukannostot voisivat olla parempia, mutta harjoittelemallahan niidenkin laatu paranee.
Mutta vaikka ruuna onkin vähän höseltäjä ja lapsellinen, niin kovasti siitä pidän silti ja pidän sen kanssa touhuamisesta. :)

Kevyttä köpöttelyä Ponilla

Eilinen päivä menikin oleskellessa, pientä lämpöä oli välillä ja olo oli muutenkin aika tukkoinen. Illaltapäivällä kävin kuitenkin tallilla Ponia moikkaamassa. Rapsuttelin sitä jonkin aikaa ja vähän harjailin. Suureempaa siivousoperaatiota en jaksanut aloittaa, koska Poni oli piehtaroinut jossain erittäin pölyävässä kohdassa ja pöly vain levisi harjauksen myötä.

Tänään ratsastin Ponilla puolisen tuntia. Käynnissä suuria ympyröitä, vähän siirtymisiä ja loivia kiemurauria. Kokeilimme myös pienen pätkän ravia, mutta takapolvi ei ole perjantain tunnin jälkeen ollut ihan kunnossa. Polvinivel kaiketi lonksahtelee paikoiltaan, joten Ponin näytti ontuvan. Käynnissä jalka ei vaivaa ollenkaa, Poni voi koota ja lisätä käyntiä ilman minkäänlaista jalan oireilua, joten keskitymmekin nyt kehittämään polvinivelen ympärille lihasta käyntityöskentelyllä. Toivottavasti jalka ajan kuluessa kuntoutuu ja voimme pikkuhiljaa lisätä ravipätkiä ratsastuskertoihin.

Sitten istuskelimme kaverin kanssa kerhohuoneessa ja kertoilimme kauhutarinoita kouluruuista. Kiitän onneani ettei minun tarvitse enää syödä kouluruokaa! ;)

Viikonloppu hevosvahtina

Kirjoittelu nyt loppuviikon ja viikonlopun ajalta jäi aikalailla, kun minut yllättäen kutsuttiin hevosvahdiksi to-su väliselle ajalle.

Torstaina satoi vettä koko päivän, joten hevoset olivat sisällä suurimman osan päivää. Reilun tunnin olivat ulkona kun putsasin karsinoita ja laitoin ruokia ynnä muita valmiiksi. Eivätpähän nuo kovin pahastuneilta näyttäneet, herkkähipiäisimmille laitoin viltit selkään hetkeksi. Ratsastamaankin raahauduin, vaikka sää oli tosiaan aika surkea ja tiet täynnä vettä ja mutaa. Sadevarusteet päälle vain ja menoksi! Ensin tosin meinasi jäädä ratsastamatta, kun en meinannut löytää ratsulleni suitsia, mutta loistavaa päättelykykyäni käyttäen (ja siskoni avustuksella) hoksasin että nivelkuolaimet oli vaihdettu hackamoreihin. (Ori on aika herkkähipiäinen suustaan, kuolainten kanssa pelaa aika paljon. Viimeksi kun olin tuolla tallilla ratsastsustunnilla, menin ko. orilla naruriimulla ja en ole varmaan koskaan ravannut sillä niin rennosti!) Eli pääsimme kuin pääsimmekin liikkeelle. Kävimme köpöttelemässä noin puolisen tuntia maastossa, heppa tuntui olevan tyytyväinen liikuntaan sateesta huolimatta. Sitten vain jaoin hevosille päiväheinät ja hommat olivat siltä päivältä ohi.

Perjantaina menin jo heti aamulla tallille, heinät tarhoihin ja hevoset ulos. Tallissa on siis tällä hetkellä yhteensä 6 hevosta, 2 tammaa, 2 ruunaa ja 2 oria. Tammat ovat rodultaan suomenhevonen ja puoliverinen, ruunat ovat tilastohevonen/puoliverinen ja PRE, oriit ovat shetlanninponi ja suomenhevonen.
Poni kun on vielä niin nuori, niin se on voinut tarhata myös tammojen kanssa. Mutta nyt kun olin saanut kaikki hevoset ulos, niin huomasin että suomitamma alkoi lämmetä vähän turhan paljon ponin lähentelyille (poni on siis keksinyt että se on Ori.) joten äkkiä kävin ponin nappaamassa tarhasta pois ja vein talliin toisen orin seuraksi.
Sitten taas putsailin karsinoita ja siivoilin vähän muuten. Sitten menin taas ratsastamaan suomenhevosorilla. Ensin vähän kävelimme ja ravailimme kentällä, sitten kävimme hetken maastossa virkistämässä mieltä kun oli niin mukava sää edellispäivään verrattuna.
Sitten myöhemmin jaoin taas ruuat, laitoin vedet ja heinät ym. ja otin hevoset sisälle.

Lauantaina taas sama homma, aamusta tallille ja hevoset ulos aamuheinille. Hieman lisäjännitystä aamuun toi juuri alkanut sorsanmetsästys. Aluksi hevoset lievästi säpsyivät pyssyjen pauketta, mutta tottuivat siihen kuitenkin nopeasti. Lauantai oli jotenkin todella hidas ja masentava päivä, oli niin kamalan harmaata. Orin kanssa kävimme samoilemassa maastossa noin tunnin ajan, seikkailimme pikkuteillä ja annoin sen syödä vihreää jonkin aikaa koska ei meillä ollut mihinkään kiire. Se tuossa maastoilussa viikonlopun aikana olikin parasta, ei ollut kiire! Sai rauhassa istuskella ruohoa syövän hevosen selässä ja nautiskella syksystä. Sitten taas ruuat ym. ja hevoset sisään.

Tänään menin taas aamuksi, hevoset ulos ja heinät nenän eteen. Sitten putsailin karsinoita, tänään se meinasi olla aika vaikeaa kun näköjään olen jostain saanut flunssan ja olo tuntui kuumeiselta. Kovin nopeaan tahtiin karsinat eivät puhdistuneet, mutta puhdistuivat kuitenkin. Samalla vein lisää vettä tarhoihin ja vaihdoin uudet talleihin. Orin kanssa kävimme oikein kunnon hyvänmielen maaston, aurinko lämmitti mukavasti ja oli ehkä tämän syksyn täydellisin maastoilusää!
Sitten vähän järjestelin loimia satulahuoneessa ja kevyesti pesaisin muutamat suitset, kovin paljoa ylimääräistä en jaksanut tehdä kun olo muuttui koko ajan kipeämmäksi.
                                                    Orilla oli tällainen koriste hännässä tänään! :)

Päiväheinien laitto ei varmasti ikinä ole tuntunut niin raskaalta kuin tänään, en millään olisi jaksanut vedellä heiniä paalista saatika viedä karsinoihin asti. Heinät kuitenkin sain karsinoihin ja hevosetkin vielä sisälle, sitten pääsin lähtemään kotiin potemaan.

Perjantaina kävin katsomassa kun Poni meni ratsastustunnilla (n. jatkotuntilaistasoa). Hieman huolissani olin koska Ponilla ei ollut menty kuin reilun viikon ajan jokatoinen päivä käyntimaastoja. Tunnilla kuitenkin ravasivat ns. normaalisti. Alkuun Poni näytti kulkevan ihan ok ja puhtaasti, mutta jossain vaiheessa huomasin että Poni suoralla uralla laahasi sitä kipeää takajalkaa normaalia enemmän. Lopputunnista Poni sitten etenkin volteilla ihan selvästi ontui, mutta jostain syystä tallin omistajan mielestä se vain "vähän laahaa" jalkaa.. Noh, tiedä häntä mutta soitin seuraavana päivänä kuitenkin Ponin omistajalle ja sanoin että olisi hyvä ettei Poni menisi tunneilla vielä muutamaan kuukauteen ennenkuin sille saadaan taas lihasta ja kuntoa, etenkin juuri lihaksia tukemaan sitä löysää polvea. Omistaja oli samaa mieltä, joten saa nyt nähdä haluaako tallin omistaja käyttää Ponia talutustunneilla, muille tunneille sitä ei ole järkeä laittaa ettei vain mene sitten isommin rikki se jalka.

Tässä vähän tilannekatsausta, nyt lähden nukkumaan!

Vähän shoppailua ja Poneilua ilman satulaa

Käytiin tänään Joensuussa, niin samalla kävin piipahtamassa Ravissa ja ratsastuksessa. Rahaahan sinne saisi menemään ihan tuhottomasti, mutta jos mielin ostaa kameran ja hommata vielä tatuoinnin tässä syksyn mittaan, niin yritin kovasti hillitä itseäni etten ihan koko tiliäni sinne tuhlaisi. Kaikenlaisia kivoja takkeja ja paitoja siellä oli mielin määrin, samoin sukkia ja hanskoja.

Ostin sellaiset Pfiffin ruskeat yhden koon sormikkaat, maksoivat hurjan kaksi ja puoli euroa! :)
 Sitten ostin Kingslandin ja Mountain Horsen ratsastussukat sekä Kingslandin tummansinisen t-paidan, löysinkin siitä kuvan niin laitan tähän alle.

Tallilla sitten katsoin vähän aikaa kun kaveri ratsasti hevosellaan, ja sitten pakotettiin ei-ratsastava toinen kaveri hetken istumaan hevosen selässä. :D
Ensin ajattelin että olisin mennyt Ponilla taas maastoon, mutta kun kenttä oli niin hyvä ja tiet ovat nyt kauhean kovia, niin meninkin ilman satulaa kentällä. Tehtiin vähän voltteja ja muutamat väistöt kumpaankin suuntaan, ja otettiin pieni ravipätkä.( Periaatteessahan Ponilla varmaan voisi jo ravatakin enemmän, mutta ajattelin säästää ne viikonloppuun tai seuraavalle viikolle.) Poni meni ihan kivasti, jäykkähän se on rentoilun seurauksena mutta käynti tuntui tosi hyvältä, ja ravipätkäkin oli mukavan letkeä. Siitä olin tosi tyytyväinen, että Poni malttoi kuunnella minua ja keskittyi ratsastukseen, eikä (koko aikaa) kulkenut pää pystyssä ja vilkuillut muualle.

                                     Tässä kuvaa edelliseltä kerralta kun humputtelimme ilman satulaa 

Poni menee perjantaina tunnille, niin haluan nähdä miten jalat reagoivat rasitukseen, melko varmasti takapolvi voi kipuilla. Pitää vaan muistaa sanoa että hoitavat jalat sitten tunnin jälkeen kunnolla, ellen itse kerkeä paikalle. Toisaalta olisi mukava keretä katsomaan tunti, näkisi miten poni liikkuu, mutta toisaalta on tuskaa katsoa kun istunnalla toimivaa Ponia ratsastetaan vähän turhan kovakouraisesti..
Rapsuttelin Ponia paljon ja annoin sille leipää. Samalla mietin että tulisipa edes yksi lämpimämpi päivä niin voisin pestä Ponin, se alkaa olla jo ihan vihreän kirjava! :)

Slow day

Tänään oli sellainen aika rento päivä, nukuin melkein yhteentoista asti. Herätyskello oli kyllä soimassa aikaisemmin, mutta minulle on tullut sellainen paha tapa että saatan vain laittaa herätyksen pois päältä ja jatkaa unia. Onneksi ei ollut aamulla menoa mihinkään, joten samahan tuo oli sitten nukkua. Sen takia haluaisin herätä lomaillesanikin suhteellisen aikaisin, että päivät eivät menisi pelkästään nukkumiseen. Ja koska mikään ei ole mukavempaa kuin juoda aamukahvit rauhassa, syödä vähän aamupalaa ja katsoa Paavo Pesusientä telkkarista. (Olen siis suuri Paavo Pesusieni fani! :D )

Ponilla oli tänään vapaapäivä, kävin vain harjaamassa sen ja vähän rapsuttelemassa. Kokeilin myös tänään saapunutta naruriimua, mutta se on valitettavasti hieman liian pieni joten täytyy vaihtaa se isompaan kokoon. Sitten puhdistin ja rasvasin ensin hoitohevoseni suitset ja satulan, kentän pöly olikin hyvin niihin tarttunut. Sitten puhdistin myös Ponin suitset. Sitten vain istuimme tovin juoruilemassa. :)

Eipä tänään juurikaan paljon muuta tullut touhuttua, joten tämä postaus taitaa jäädä nyt tähän!

Ex-ravuri ratsastelua ja maastoilua Ponilla

Tänään minulla alkoi siis reilu kahden kuukauden vapaus! Aamulla nukuin pitkään, sitten vaan datailin aamupäivän. :) Neljän maissa suuntasin tallille sitten, ensin lähdettiin Ponin kanssa puolen tunnin köpöttelymaastoon. Käytiin myös uittopaikalla kastelemassa kaviot ja herkuttelemassa heinällä. Poni oli aika säpäkkä, eikä tuulinen ilma auttanut asiaa yhtään. Mörköjä näkyi siellä täällä ja Poni kulki kuin kameli. :) Mukava maasto kuitenkin, vaikkakaan ei se kaikkein rennoin.

Sitten ratsastin sillä suomiruunalla. Laitumella ruuna oli heittäytynyt Houdiniksi ja saanut päitset poistettua itseltään ilman solkien avaamista tai rikkomista. Tosin tulimme kaverin kanssa siihen tulokseen että riimu on ruunalle vähän löysä ja kaverihepan avustuksella se on varmasti ollut suhteellisen helppo irrottaa.
Päitset löytyivät sitten laitumen kauimmaisesta päädystä, ja ruuna saatiin sisälle talliin.
Kentällä ensin käynnissä tehtiin muutama pysähdys ja testailin vähän miten reagoi apuihin. Ruuna pysähtyi hyvin, mutta ennen niin herkästä ruunasta on tullut pohkeelle tunnoton. Melkein piti potkaista ennenkuin sen sai lähtemään liikkeelle.. Sitten teimme ravissa voltteja ja siirtymisiä. Vasempaan kierrokseen ruuna teki samaa mitä silloin kun sillä alettiin ratsastaa, eli puski lapa edellä ulos volteilta ja ylitaivutti kaulaansa. Ulkoavut eivät ensin meinanneet millään mennä läpi, muutaman kerran jouduin raipalla koskemaan lavalle ja kertomaan mikä on homman nimi. Oikeaan kierrokseen ruuna taas oli tavattoman jäykkä, volteilla etenkin se tuntui kaatuvan koko ajan sisäänpäin, apuja sai taas käyttää todella vahvasti ennenkuin ruuna reagoi niihin. Lopuksi nostimme laukan muutaman kerran kumpaankin suuntaan. Vasen laukka nousi aika hyvin, kunhan vain muisti pitää huolen siitä ettei ruuna päässyt menemään etupainoiseksi ja painamaan kuolaimelle. Oikea laukkakin nousi muutaman yrityskerran jälkeen ihan OK, ja ruuna jaksoi kantaa itsensä laukassa aika hyvin. Joskus sillä on nimittäin ollut tapana oikeassa, eli sille vaikeammassa, laukassa painua etupainoiseksi ja ryöstää.
Loppuverryttelyksi ravailimme kahdeksikolla ja loppuvaiheessa ruuna alkoi olla mukavan rento eikä se painanut ohjille, löysemmilläkin ohjilla se jaksoi ravata kiihdyttämättä.

Ruuna ei onneksi ollut ihan niin paha kuin odotin, mutta se ei ole kesän aikana kehittynyt ratsuna oikeastaan millään tavalla vaan hieman jopa tosiaan  taantunut. Ruunasta voisi tulla todella miellyttävä harrasteratsu, kunhan joku vain saisi sen koulutuksen loppuun. Nyt kun ruuna on vielä keskeneräinen ratsu, mielestäni se pitäisi ratsastaa läpi ainakin kerran viikossa.

Huomenna voisin puhdistaa Ponin varusteet ja oikeastaan varustekaappinikin pitäisi järjestää uudelleen. Minulla on hieman paha tapa vain nakata kaikki tavarat kaappiin ja pikkuhiljaa sinne alkaa kertyä pienoinen kaaos. Poninkin haluaisin pestä, koska nyt minulla on jopa kimoshampoo! Jos huomenna olisi lämmintä, voisin siivoillessani siivota myös Ponin. :)
Mutta taidan kohta siirtyä unten maille, joten moikka vaan seuraavaan postaukseen!

Ponipäivitystä ja ratsastuspohdintaa

Poni sai vihdoinkin kengät tiistaina. Illalla pääsinkin jo hieman ratsastamaan sillä, kävimme noin puolisen tuntia kävelemässä maastossa. Ponilla riitti virtaa ja muutama mörkökin matkanvarrelle eksyi, vesilammikot ja yksi pieni mutakasa olivat erittäin pelottavia. Eihän sitä ikinä tiedä mikä sieltä takaa voi hyökätä!

Pitkän oleskelun aikana Ponin lihakset ovat aika hyvin hävinneet, ja hetken jo kävi mielessä että mitenkähän satula mahtaa selkään istua. Eniten Ponilla käytetty satula ei istunut sitten mitenkään, ennestäänkin se oli Ponille jo liian iso, leveä. Nyt satulan ja selän väliin olisi mahtunut vaikka toinen poni. Onneksi kaverini oli saanut hevosensa mukana sille epäsopivan koulusatulan, joka istuu paljon paremmin Ponin selkään kuin tuo toinen satula! Olemmekin kaverin kanssa pohtineet sitä että minkähänlainen satulansovittaja siellä kaverin hevosen entisessä paikassa on ollut. Poni kun on noin 147cm ja siro, kun taas kaverin hevonen on 160-165cm ja paljon leveämpi kuin Poni! Ihmekkös tuo jos hevosella on joskus ollut jotain ongelmia selän kanssa, jos satuloiden sopivuus on ollut tuota luokkaa..

Mutta! Ettei vuokraponielämä olisi liian helppoa, niin Ponihan oli jotenkin saanut haavan jalkaansa. Vasemmassa etusessa vuohisen sisäsyrjällä on pieni haava, joka kuitenkin turvotti koko jalkaa. Kylmäsin sitten etujalat, koska ensin ajattelin turvotuksen johtuvan siitä että jalat reagoivat edellispäiväiseen ratsastukseen. En siis itse ollut huomannut koko haavaa, tallin omistaja sitten kertoi minulle haavasta. Harmittava juttu se haava tietenkin on, mutta toisaalta pienesti helpotuin siitä että jalka ei siis oireillutkaan ratsastuksen takia.

Viimeisten työpäivien ajaksi nakitin siskoni liikuttamaan ja hoitamaan Ponin. :) Huomenna jos itse kävisin taas vähän maastoilemassa Ponin kanssa. Pieni rentoutumiskävely voi olla hyvästä, sillä ensin varmaan ratsastan yhdella suomiruunalla joka voi olla aika mielenkiintoinen.. Ruunalla olen siis ennenkin ratsastanut ja paljon, mutta nyt kesän ajan en ole kuin muutaman kerran selässä käynyt ja se on käynyt kaikentasoisilla ratsastajilla tunneilla ym. Ruuna ei siis ole vielä läheskään valmis ratsu, ja hieman harmittaakin se että se on mennyt paljon sellaisilla ratsastajilla joilla ei ole taitoa kehittää hevosta eteenpäin. Mitä nyt olen ruunan ratsastettavuudesta kuullut, niin se on taantunut sille tasolle mitä se oli noin vuosi sitten jolloin sillä oli ratsastettu kunnolla vasta muutaman kuukauden ajan. Mutta, asiasta tiedän tarkemmin siis huomenna kunhan olen sillä ratsastanut, toivotaan että se toimisi edes jotenkin.

Niin, ja silloin tiistaina ratsastin myös hetkisen tuolla kaverini hevosella. Kamala miten se tuntui suurelta! :D Oli kivaa ratsastaa sellaisella osaavalla hevosella, etenkin nyt kun Ponin loman ajan en ole ratsastanut juuri ollenkaan. Olenkin miettinyt että ehkä tällainen pakkoloma ratsastuksesta tekee silloin tällöin ihan hyvää, nykyään kun olen ratsastanut melkein joka päivä. Tässä tauon aikana olen kerennyt sisäistää kaikkea oppimaani paremmin ja pohdiskella omaa ratsastustani, tallilla kaiken tekee niin automaattiohjauksella ettei siellä (valitettavasti) tule sen suuremmin yleensä pohdiskeltua mitään.

Tällä hetkellä suurin vikani ratsastuksessa on se, että ratsastan liian pienesti, tai liian vähän. Miten sen nyt sanoisi, noh, unhodun helposti matkustelemaan hevosen selässä. Mutta kas kummaa, kun vähän aktiivisemmin ja rohkeammin ratsastan niin hevonenkin alkaa toimia huomattavasti paremmin! (Kuvassa ratsastusta alkutunnista, löysän näköinen ratsastaja ja hevonen, työnteko ei taida olla kummallakaan mielessä. :) )

Etenkin uusilla hevosilla ja vierailla talleilla olen aika arka käyttämään reippaampia ja reilumpia apuja, tästä syystä pitkänlinjan tuntijunat vedettävät minua joskus ihan 6-0. Nyt olen tämän ongelmani sisäistänyt, ja oikeastaan ensimmäisen kerran ratsastin kunnolla ja suurinpiirtein taitojani vastaavalla tavalla kun viimeksi olimme Kuopiossa koulutunnilla. Tosin ratsuni oli todella kiva ja upea, joten suuri kiitos hyvästä fiiliksestä menee myös sille, mutta lopputunnista tosiaan huomasi sen että hevonen alkoi kuunnella minua oikeasti ja liikkua oikein ja rennosti. Eli tosiaan, jos haluaa että hevonen tottelee ja toimii, niin siellä satulassakin täytyisi jotain tehdä, tai ainakin edes yrittää. Yleensä tämä yksinkertainen neuvo riittää tuomaan tuloksia ja parantamaan ratsastuksen laatua. (Kuvassa "vähän parempaa ratsastusta", tiedän kyllä että hevonen ei ole 'ohjan ja pohkeen välissä', mutta ei se enää sentään ihan pää taivaissa mene.)

Näihin mietteisiin onkin hyvä lopettaa tämänkertainen postaus, seuraavaan kertaan!

Kotimaamatkailua ynnä muuta mukavaa

Aamulla nukuin vapaapäivän kunniaksi pitkään! Herätys minulla tosin oli kyllä jo yhdeksältä, mutta olin näköjään ajattelut että mitäs sitä turhia vapaapäivänä aikaisin heräämään. :)
Keksimme sitten äidin kanssa että voisimme lähteä vähän ajelemaan ja katselemaan maisemia, ja kyllähän sitä kaikkea mielenkiintoista pientä nähtävää matkan varrelle mahtui. Kävimme myös Kerimäellä asti, joten päätimme myös käydä piipahtamassa Kerimäen kirkossa koska emme olleet aikaisemmin siellä käyneet. Suuri ja hieno kirkko, onpahan sekin nyt nähty. :)

Ajellessa menikin jokunen tunti, ja heti kun pääsimme kotiin, vaihdoin tallivaatteet ja lähdin tallille. Harjasin Ponin ja rapsuttelin sitä paljon. Huomasin myös, että harjaa ei taida enää voida pelastaa. Ajattelin että huomenna otan sakset ja lyhennän ne muutamat surkeat harjatupposet. Ne ovat nimittäin enää vain rumat, ja kasvaapahan harja sitten takaisin samanmittaisena. Harmi vain, sillä Ponilla oli kaunis ja pitkä harja vielä jokunen kuukausi sitten.
Huomasin myös, että Poni oli saanut kengät takasiin, nyt vain toivon että etukengät saataisiin nopsaan kavioihin. Lomaillessa Ponille on alkanut kertyä nestettä etenkin takasiin, joinakin päivinä nestettä on myös etusissa. Ja ihan sen viallisen takapolven takia olen hieman huolissani, koska loman aikana sitä tukeneet lihakset ovat varmasti pienentyneet (elleivät hävinneet kokonaan) ja liikutuksen alkaessa polvi saattaa oireilla. Noh, sen näkee sitten jos ja kun Ponilla pääsee ratsastamaan.

Tämä kirjoitus taitaa jäädä nyt tähän, kaikenkaikkiaan päiväni oli siinä ja nyt alkaa tuntua hieman siltä että voisin lähteä treffeille nukkumatin kanssa. Hyvää yötä siis!

Vuokraponistoori

Ajattelin että voisin tähän väliin kertoilla vähän vuokraponistani. 

Poni tuli tallille jo syksyllä 2010, muutaman kuukauden se vietti lomaillen omistajien muuton takia. Samana syksynä minulla oli tallilla ylläpidossa pitkäaikainen hoitohevoseni, sh-tamma, joten kamalasti en poniin syksyllä tutustunut. Ihastelin vain vähän kauempaa, sillä se oli pitkään aikaan ensimmäinen kimo hevonen tallilla. :)

Suomenhevostamma valitettavasti lopetettiin marraskuun alussa, koska omistajalla ei enää ollut mahdollisuutta sitä pitää. Minullakaan ei valitettavasti ollut rahallisesti mahdollista jatkaa tamman ylläpitoa, koska vaikka se olikin minulle erittäin rakas hevonen, sen kanssa ei olisi pystynyt ratsastuksellisesti kehittymään. 

Talven aikana ponia pääsin silloin tällöin harjamaan, koska se teki tuntiponin hommia aina kevääseen asti. Sitten keväällä 2011 kuulin kaveriltani että ponin omistajat etsivät puoliylläpitäjää, tai he joutuvat myymään ponin. Myöhemmin omistajien kanssa sitten vähän juteltiin ja sovittiin että maksan puolet karsinavuokrasta ja kengityksistä ja saan käydä noin kolme kertaa viikossa ponilla ratsastamassa. Huhtikuussa 2011 alkoi virallisesti vuokraaminen, ja se on jatkunut tähän päivään asti. 

Alkuun en osannut ponilla ratsastaa, koska se oli niin erilainen ja herkkä verrattuna tallin tuntihevosiin. Lisäksi vielä kun ponissa on arabia, niin se  kuumuu välillä ja kulkee kuin kameli. :) Vaikka ponissa on osa syytä, niin omasta istunnastani suurin osa ratsastuksellisista vioista löytyy. Koska poni on herkempi ja eläväisempi kuin tallin tuntihevoset, en ensin meinannut osata istua sen selässä tarpeeksi rennosti ja jäntevästi. Koska poni niin siro, en ensin meinannut uskaltaa käyttää voimakkaampia apuja (pelkäsin rikkovani pienen poniraukan). Mutta kun olen huomannut että ei se pienestä komentamisesta rikki mene, ponikin tuntuu ottavan minut ratsastajana tosissaan. 

Ponin askeliin oli myös aika suuri totuttautuminen, koska vaikka se on suhteellisen pieni niin sen askelet ovat pitkät ja lennokkaat. Lisäksi sillä on hieman vennot vuohiset takasissa, sen laukka tuntuu pikkuisen vieterimäiseltä. Nyt olen sen askeleisiin tottunut jopa niin hyvin, että olen uskaltautunut laukkaamaankin sillä ilman satulaa ja ainakin vielä tähän asti olen siellä selässä hyvin pysynyt! :)

Ponilla on oikeassa takapolvessa löysä nivel, joten se ei kestä estekäyttöä. Sen vuoksi harrastammekin vähän pientä koulutuuppailua ja maastoilua, sekä ratsain että taluttaen. Maastossa poni oli ensin hieman säikky, mikä varmasti suurelta osin johtui siitä että olin sille uusi ihminen johon se ei vielä luottanut. Nyt olemme jo maastoilleet jonkin verran eikä mitään suurempia ponin syöjä hirviöitä ole vastaan tullut. ;)

Poni on ollut nyt pitkällä lomalla, koska siltä irtosi etukenkä heinäkuun 17pvä, vain muutama viikko edellisen kegityksen jälkeen. Loppujen lopuksi ponilta otettiin kaikki kengät irti, ja se on lomaillut ja kasvatellut kavioitaan. Lomaa sille oli merkitty tämän viikon loppuun, ja kovasti toivon että sille kengät saadaan nyt viikonloppuna tai viimeistään ensi viikolla. Bootsitkin ostin ponille, koska se etenkin maastossa helposti polkee takasilla etukengille. Yritän siis minimoida sen mahdollisuuden, että siltä taas irtoaisivat kengät. Eihän kenkien irtoamisessa muuten olisi kovin suurta ongelmaa, mutta poni ei ole maailman helpoin kegitettävä. Sille on täällä tallilla tai entisessä ylläpitopaikassa sattunut jotain ikävää kengityksen yhteydessä, koska etenkin etusia kengitettäessä se saa paniikin ja on jouduttu kengityksiin rauhoittamaan.

Niin, voisin kai kertoa jotain ponin ulkonäöstä, luonteesta ynnä muusta. 

Poni on siis noin 147cm korkea, siro rautiaankimo ratsuponiruuna (emä arabi, isä new forest). Luonteeltaan se on kiltti ja vähän hömppänä. Uskoisin, että arabiveri tekee siitä hieman teatraalisen. Muun muassa se saattaa "säikähtää" kun suojien tarroja avaa (eihän niitä sille toki olla laitettu aikaisemmin kuin miljoona kertaa..). Aina ei voi tietää mikä on sen mielestä kamalaa, se vaihtelee aina päivän ja mielialan mukaan. ;)

Hauska ja ihana poniruuna, kovasti olen siitä tykännyt ja toivon että voin jatkaa sen vuokraamista (tai siis vuokran maksamista niin että siskoni voisi ponilla sitten ratsastaa) vaikka lähdenkin Ypäjälle syksyllä. Mutta sen aika näyttää..

Poni on muuten nyt vähän ruikun näköinen, kun lomailun takia siltä on hävinnyt lihaksia sekä kesäihottuman(?) takia se on hangannut suurimman osan harjastaan pois. Nyt olen siskoni kanssa survonut harjanjuuren täyteen kutinaa helpottavaa ja ihoa rauhoittavaa ainetta, jospa ne viimeiset jouhenrippeet selviäisivät syksyyn asti!

Estetunti Kuopiossa/ Koulutunti Kuopiossa

Heinäkuun alussa käytiin siskon ja kaverin kanssa Kuopiossa estetunnilla. Lyhyin meistä kun olin, niin sain tunnille Rambo-ponin.
Verryttelyjen jälkeen menimme ympyrällä ilman jalustimia, ensin kevyttä ravia ja sitten laukassa vähän temponvaihteluita. Jalat olivat jo siinä vaiheessa ihan maitohapoilla. Sitten menimme puomeja laukassa, väliin piti tehdä mm. pysähdys, sitten menimme puomien avulla eri askelmäärillä pientä pystyä. Ihan lopuksi hyppäsimme pientä rataa, johon kuului myös rinteeseen hypättävä portti.

Tunti oli todella kiva ja hyvä, vaikka emme varsinaisesti päässeet hyppäämään kovin paljoa se ei haitannut ollenkaan koska tehtävissä piti keskittyä niin paljon ratsastamiseen. Opettaja oli vaativa, mutta kehuja myöskin sai. Lisäksi opettaja oli muutenkin rento ja helposti lähestyttävä, ja muutenkin tallilla oli kivan rento fiilis.
Tunnin hinta oli tasoonsa nähden jopa halpa, 18 euroa! Ratsastustunnista jäi hyvä tunne, ja haluan jo päästä varaamaan uuden tunnin sinne! :)
---------------------------------------
Viime viikolla kävimme taas siskoni ja kaverini kanssa Kuopiossa toisella tallilla koulutunnilla. Kokenein meistä kun olin, sain ratsukseni Bella nimisen puoliveritamman. Jo tammaa hoitaessa rakastuin siihen täysin, juuri minulle sopivan hevosen tuntuinen!

Tunnilla teimme verryttelyjen jälkeen avotaivutuksia ja pohkeenväistöä ravissa, sitten laukkasimme pääty-ympyröillä. Nyt muistin jo heti tunnin alussa, että minun täytyy tehdä jotain siellä satulassa että hevonen toimisi parhaiten. Ensimmäisissä laukoissa tamma tuntui hieman vievän minua kuin märkää lapasta, tai oikeastaan ei vienyt vaan siirtyi kylmän viileästi käyntiin ja ei tuntunut välittävän pohkeista mitään. Kerran kun uskalsin vähän  suuttua tammalle ja rupesin ratsastamaan koko ajan, tamma tuntui muuttuvan ihan erilaiseksi.
Avot ja väistöt menivät aika hyvin molempiin suuntiin. Kun laukkasimme vasempaan kierrokseen, tamma tunti liikkuvan paremmin ja kuuntelevan minua paremmin eikä se enää jumittanut eikä siirtynyt kertaakaan raviin taikka käyntiin.
Vähän aikaa laukattuamme tamma alkoi myödätä niskasta ja kehittämään hieman "valkeata huulipunaa" huuliinsa! Laukka tuntui todella hyvältä. Loppukevennyksissä Bella ravasi todella hyvän tuntuisesti ja pysyi muodossa koko ajan. Eikä se enää edes muistanut irvistellä kimolle ponille jota se tuntui inhoavan sydämensä pohjasta (alkutunnista osa tamman energiasta meni ponille irvistelyyn ja uhitteluun). Olin aivan fiiliksissä kun tamma säilytti muotonsa käynnissä ennen pitkiä ohjia. :) Nimittäin olen aika varovainen ratsastaja, ja harvoin uusia hevosia saan heti ensimmäisellä kerralla ratsastettua kunnolla muotoon tms.
Bella oli aivan superihana ratsastaa! Mukavan letkeä ravi jossa oli aivan uskomattoman helppo istua, käynti ja laukkakin olivat tosi kivat. Kertakaikkiaan ihana hevonen, kun vain voittaisi lotossa niin ostaisin sen.. ;)
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minun oli vaikea lähteä vieraan hevosen luota, ihastuin tammaan niin kovasti. Jotenkin tuntui että kemiat kohtasivat ja muutenkin tammalla oli todella helppo ratsastaa.

Opettaja oli mukava. Hän korjasi hyvin ratsastajien virheitä ja muisti myös kehua. Plussaa etenkin siitä, että meitä oli tunnilla kahdeksan ratsukkoa ja hän tasapuolisesti neuvoi kaikkia. Ja muisti uudet ratsastajat heti nimeltä. Todella kiva tunti, tännekin olisi kiva vielä palta. :)

Koulutunti Varkaudessa

Mentiin tuossa heinäkuun puolen välin paikkeilla Varkauteen ratsastustunnille siskon kanssa, kaksi kaveria lähti mukaan kannustusjoukoiksi ja kuvaamaan.
Tunnin piti olla kuudelta, mutta kaveri soittaa noin 5-10 minuuttia vaille viisi että täällä sanotaan teidän tunnin olevankin viideltä. Onneksi oltiin jo aika lähellä tallia niin kerettiin sitten kuulemaan vaihtoehdot, voidaan mennä viiden tunnille missä olisi meidän lisäksi vain kolme ratsastajaa tai sitten kuuden tunnille jossa meidän lisäksi olisi kahdeksan ratsastajaa. Kiireellä tehtiin päätös mennä ensimmäiselle tunnille, vauhdilla vaan vaihtamaan ratsastuskengät jalkaan ja kypärät päähän ja juosten kentälle. Onneksi kaverit olivat mukana ja toimivat erinomaisesti avustajina. Menin jättimäisellä (minun silmissäni) puoliveriruuna Anssilla.
Muut olivat jo kerenneet aloittaa verryttelyn ravissa, kävelimme muutaman kierroksen ja rupesimme mekin ravailemaan. Jo heti alkuun Anssin ravi tuntui vähän epäpuhtaalta, mutta en heti saanut kunnolla selvää ontuiko se. Mutta kun vaihdoimme suuntaa, ontuminen tuntui aivan selvästi. Opettaja sitten käski ensin laukata vähän, kuulemma tämä hevonen on yleensä alkuun epäpuhdas. Laukan jälkeen Anssi ontui edelleen ja erittäin selvästi, niinpä minun osaltani se tunti loppui sitten siihen. Koska toista hevosta ei ollut valmiina vaihtoratsuksi, minut siirrettiin kuuden tunnille.
Kaverin kanssa sitten käytiin riisumassa Anssi ja rapsuttelin sitä. Todella mukavan tuntuinen hevonen ratsastaa, ja aivan ihana ravi!

Kuuden tunnille sitten minulle annettiin ratsuksi Viivi niminen pieni tilastohevostamma. Tällä olinkin jo talvella mennyt estetunnilla, joten vähän jo tiesin minkälainen hevonen on hoitaa ja ratsastaa.
Tallissa sain sennuilta hieman epäileviä katseita hevosta varustaessani, vähän tuntui siltä että minua katseltiin hieman nenänvartta pitkin. Tunti oli nimittäin sennujen koulutunti, varmasti ajattelivat että minkä pikkulikan he nyt tunnilleen saivat tielleen tupeksimaan (etenkin pituuteni takia näytän nuoremmalta kuin oikeasti olen).
Noh, ei ynseät katseet minua lannista, joten reippain mielin vain hevosen selkään.
Tunnin aluksi opettaja kertoi mitä tehtäisiin, ensin laukannostoja ympyröillä ja sitten avoja. Aluksi verryttelimme ravissa ja sitten jäätiin kahdelle pääty-ympyrälle. Siinä tehtiin ensin vähän siirtymisiä ravissa ja sitten nostettiin laukkaa molempiin suuntiin.
Sitten hetken kävelyn jälkeen ruvettiin tekemään avotaivutusta pitkillä sivuilla. Ensimmäiset avot menivät minun osaltani ihan päin mäntyä, mutta loppujen lopuksi opettaja oli niihin sen verran tyytyväinen että pääsiin vääntämään niitä myös ravissa . Ravissa minun mielestäni ne menivätkin jo paljon paremmin ja helpommin.  Loppuraveissa Viivi meni sitten tosi kivasti ja letkeästi, olin hevoseen tyytyväinen! :)

Oppettajan tyyli ei ollut ihan minun mieleeni, vähän töksähtelevää ja kaikki eivät saaneet opetusta tasapuolisesti. Oikeastaan hän eniten keskittyi kahteen ratsastajaan, joita hän sitten neuvoikin suurimman osan aikaa. Kuulin sitten tunnin jälkeen sellaista, että laukan aikana yksi toisen ympyrän ratsukoista ei saanut nostettua laukkaa. Opettaja ei ollut noteerannut tätä mitenkään, vaan ratsastaja joutui itse korjaamaan istuntaansa muutaman muun ratsastajan kanssa. Ympyrällä laukatessa minäkään en saanut oikeastaan yhtään kommentia ratsastuksestani, vaan opettaja keskittyi oikeastaan pelkästään niihin muutamaan ratsukkoon joita hän tuntui suosivan koko puolitoistatuntisen tunnin ajan.
Lisäksi tuntui vähän siltä että opettajalla oli käsitteet hakusessa. Kun hän käski asettamaan hevosia, hän oli tyytyväinen vasta sitten kun hevosen kaula oli taivutettu, sekä monen ratsastajan avotaivutukseen hän oli tyytyväinen sitten kun hevonen meni oikeastaan pohkeenväistöä..

Kuitenkin koin tunnilla sellaisen ahaa-elämyksen että unohdun helposti vain matkustelemaan hevosen selässä, etenkin jos opettaja ei kiinnitä ratsastukseeni huomiota. Kun huomasin vain matkustavani ja korjasin asian, Viivikin tuntui vähän piristyvän ja keskittyvän minuun.

Loppujen lopuksi tunti oli ihan jees, ei mikään paras mutta ei nyt myöskään mikään maailman huonoin.

Ensimmäinen teksti :)

Voin jo varoittaa, että alkuun tekstini saattavat olla vähän kökköjä. Olen nimittäni hieman sellaista hitaasti lämpiävää sorttia, tarvitsen aina jokusen hetken aikaa ennenkuin juttu rupeaa luistamaan. Lisäksi ensimmäiset tarinat saattavat olla hieman sekavia, koska ajatukseni lentävät aika vauhtia ja en aina ihan pysy niitten perässä, mutta jospa tekstini sitten ajan myötä vähän tasoittuvat. :)

Mutta niin, jospa tähän ensimmäiseen bloggaukseen kirjoittelisin hieman enemmän itsestäni.

Olen siis vuonna 1990 syntynyt Etelä-Savosta kotoisin oleva tyttönen. Lukion jälkeen en ole vielä saanut aikaiseksi lähteä mihinkään opiskelemaan, koska se oma ala oli vielä viime kevääseen asti hakusessa. Tai oikeastaanhan se oma ala on ollut nenän edessä koko ajan, mutta vasta nyt varmistui se että haluan harrastuksesta ammatin.
Lukion jälkeiset vuodet olen ollut töissä melkein koko ajan, muutaman kuukauden sieltä täältä olen ollut työttömänä. Suurimman osan aikaa olen ollut seurakunnalla töissä, tehden kaikenlaisia sekalaisia tehtäviä. Ajan kuluessa työnkuvani on laajentunut ja olen saanut tehdä jopa jo vähän vastuullisempiakin hommia, mm. suntion töitä. Puolisen vuotta olin myös paikallisella Tokmannilla töissä. Periaatteessa myyjän työkin on ihan mukavaa, mutta pitemmän päälle homma oli aika puuduttavaa. Tammi- maaliskuun vietin lomaillen ja huhtikuussa taas pääsin seurakunnalle töihin, siellä olin kesäkuuhun asti. Nyt olen ollut kirkossa oppaana ja näyttelynvalvojana heinäkuun alusta asti. Töitä minulla on enää vajaa kaksi viikkoa, sitten olen työttömänä aina koulun alkuun asti. Ihan mukavahan se on taas lomailla, hevostellen aika varmasti menee hujauksessa!

Siitä päästäänkin hevosharrastukseeni. En ole ihan varma milloin se alkoi, mutta noin vuonna 1997 kävin paikallisessa ratsastuskoulussa muutamalla tunnilla kavereitteni kanssa. Muutamalla tunnilla kävimme myös Enonkoskella sijaitsevalla tallilla. Lisäksi kaverillani oli hevosia, ja niillä sai silloin tällöin talutuksessa ratsastella.
Varsinaisen tunneilla käymisen aloitin muistaakseni vuoden 2000 elokuussa, kun uusi talli avasi ovensa. Tällä ko. tallilla olen käynyt nyt siis reilu 10 vuotta. Hoitohevonenkin on sama, jonka sain vuonna 2001.
Silloin tällöin tuli myös käytyä siellä Enonkoskella sijaitsevalla tallilla, koska matka ei ole niin kauhean pitkä ja hevoset ja omistaja siellä ovat mukavat.
Vuosien varrelle mahtuu paljon hevosia jotka ovat opettaneet kaikenlaista, mutta niistä voin kertoa sitten myöhemmin.

Nykyään minulla on vuokraponi, ollut huhtikuusta lähtien. Se on noin 147cm korkea, kimo ratsuponiruuna. Arabiemän takia ruuna hieman neitimäinen dramaqueen. ;) Ponin kanssa vähän välillä väännellään koulua ja ihan vaan humputellaan menemään, ja kunhan saan tilaamani naruriimun niin maastakäsintyöskentely lisääntyy.
Tunneillä käyn myöskin, joskaan en enää kovin usein tuolla tallilla missä vuokraponini asustaa. Yksi meidän entisistä ratsastuksenopettajistamme perusti oman pienen tallin todella lähelle kotiani, ja siellä olen käynyt nyt reilun vuoden. Lisäksi satunnaisesti hoidan siellä hevoset, jos omistaja on reissussa sekä yleensä käyn siellä noin kerran viikossa auttamassa karsinoiden puhdistuksessa. Kesän ajaksi se on jäänyt, koska työaikani on niin hankala.
Tuolla tallilla olen ratsastuksesta oppinut vuodessa enemmän kuin koko muun ratsastajan urani aikana! Opettaja selittää miksi mitäkin tehdään, ja tunneilla keskitytään istuntaan ja oikeanlaiseen apujen käyttöön. Parhaiten tallin ajatusmaailmaa kuvailee ehkä klassinen ratsastus ja centered riding. Tallilla myöskin oppii paljon hevosista noin niinkuin yleensä, niiden ajatusmaailmasta ja käyttäytymisestä, sekä siitä kuinka hevosia tulee kohdella. Tallista tykkään tosi paljon ja mielelläni siellä aina käyn.

Hain siis Ypäjälle hevosenhoitajaksi, ja pääsykokeisiin tuli kutsu. Pääsykokeet oli paljon rennommat ja "helpommat" kuin mitä olin odottanut. Kesäkuussa sitten opiskelupaikka varmistui, opiskeli alkaa 25.10. Vähän jännittää, mutta paikkana Ypäjä on niin hieno ja hyvä että mielelläni sinne lähden!

Lopuksi voisin tähän vähän kertoa musiikkimieltymyksestäni ynnä muista ei-hevos-jutuista.
Musiikkimakuni on aika laaja, kaikki mikä kuulostaa hyvältä menee. Genrellä ei ole niin väliä, ainakaan enää. Tällä hetkellä OneRepublic on suurimpia lempibändejäni. "Vanhoja" lempibändejä ovat The Offspring, Green Day, My Chemical Romance ja Good Charlotte sekä Slipknot ja Stone Sour.
Lisäksi arvostan erittäin paljon Danny Elfmanin musiikkia!

Tyylini vaihtelee päivän ja mielialan mukaan. Joskus tykkään laittautua oikein kunnolla hienoksi ja laittaa hiukset ja meikit kun taas toisinaan oikealta asulta tuntuu verkkarit ja huppari.
Kengät ovat intohimoni, en edes uskalla laskea miten monta paria omistan. Mutta hei, kenkiähän ei voi koskaan olla liikaa, eikö vain?! Korkokengät etenkin ovat suuri rakkauteni, koska ne ovat hienoja ja rakastan sitä kopinaa mikä niistä kävellessä lähtee. Lisäksi saan edes muutaman sentin pituutta lisää, minua kun ei ole pituudella pilattu. ;)

Elokuvamakuni on myöskin aika laaja, joskus eniten iskee rakkaushömppä, toisinaan taas joku vakavampi ja ajatuksia herättävämpi elokuva. Musikaaleista myöskin pidän suuresti, ja etenkin Tim Burtonin elokuvat ovat lähellä sydäntä. Lempielokuviani ovat P.S. I Love You, Shawshank Redemption ja Nightmare Before Christmas.

Tästä tulikin ihan kunnon romaani, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea tämän loppuun. Jatkossa yritän eritellä ajatuksiani vähän paremmin ja yksii bloggaus liittyy suunnilleen yhteen asiaan. :) Niin, kuvia lisäilen tekstien piristeeksi myös kunhan tähän uudelle koneelleni niitä enemmän saan.