Verkassa Otto oli oikein vauhdikas ja reipas, oikein kivan tuntuinen ratsastaa! Otettiin sitten verkkahyppyjä siihen ristikolle ja miniminimini okserille, joka tosin ensin oli hurjan pieni pysty. Vähän naureskeltiin sitä, että ristikko oli isompi kuin pysty.. :D
Ensin sarjan väli oli vähän liian pitkä meille, mutta pienen säädön jälkeen etäisyys saatiin sopivaksi ja hypyt sujuviksi. Hyppäiltiin sarjaa jokusen kerran, välillä okseria korottaen. Okseri oli korkeimmillaan ehkä noin 70cm, ja siinä Otto vasta oikeasti rupesikin hyppäämään. Oli muuten ihanaa, miten hyvin se imi esteille, ja miten oikein tunsi että poni tykkää siitä hommasta paljon!
Sitten tutustuttiinkin laineeseen, jota piti pikkuisen katsella epäilevästi. Ensimmäinen hyppy oli aika mielenkiintoinen, kun ponin oli pakko katsoa loikan ajan sitä pelottavaa sinistä lainetta. :D Hieman ehkä nauratti, toinen hyppy vähän samaan tyyliin mutta sitten se alkoikin mennä aika rutiinilla.
Portti ei sitten ollutkaan niin pelottava, joten tultiin laineelta kaarevalla tiellä portille. Ensimmäiset hypyt meni liian lähelle, koska kuski unohtui vain matkustamaan. Kunhan herättelin itseni ja muistutin itseäni että voisi siellä selässä jotain muutakin tehdä kuin vain istua, niin kappas kun paikat alkoivat osua paljon paremmin kohdalleen!
Tultiin molempiin suuntiin lainetta ja porttia, lopetin sitten kun saatiin niille hyvät ja sujuvat hypyt. Ihan lopuksi tultiin paristi vielä ristikko-okseri sarja. Kerran saatiin siihenkin aika mielenkiintoiset hypyt, kun poni lähti himppusen kaukaa ristikolle, joten jäätiin aika kauas okserista. Minä kerkesin ristikon päällä miettiä että ei hitto, mutta Otto sanoi että nou hätä, se hoitaa homman. Kunhan naurulta sain taas koottua itseni, tultiin sarja vielä kertaalleen hyvällä lähestymisellä ja onnistuneilla hypyillä.
Lopetettiin sitten hyppääminen siihen, hyvään fiilikseen. Kyllä se osaa olla vaan niin hieno poni! :)
Vanha hyppykuva Lekolta
Illalla olikin vuorossa ratsastustunti Saviraasessa, ratsuksi minulle oli laitettu pv-ruuna Leksa. Voin myöntää, että hieman jännitti ja hirvitti, kun en ole aikoihin isolla puoliverisellä ratsastanut! Lisäksi uskoin, että olin jo unohtanut kaiken mitä Ypäjällä minulle opetettiin. :D
Noh, onneksi se sisäinen kouluratsastaja heräsi eloon, pystyin edelleen istumaan isommassakin ravissa ja laukkakaan ei tuottanut ongelmia. Huh!
Tehtiin ravissa avoja ja pohkeenväistöjä, ja samaa hommaa myös laukassa. Olihan siinä alkuun hakemista, että mitenkäs tätä ajetaan, mutta etenkin laukka-avot onnistuivat tosi hyvin sitten kun löysin ne oikeat nappulat!
Hiki tuli, mutta voi että kun oli hauskaa! Ihana päästä tuuppailemaan isolla hepalla pitkästä aikaa, ja nyt tuli hirveä hinku päästä Oton lisäksi jollain muullakin ratsastamaan. Jospa se rahatilanne antaisi myöten sen verran, että aina silloin tällöin pääsisi noita ratsastuskouluja kiertelemään ja uusia heppoja testailemaan.
Mutta nyt lähden valmistautumaan tallireissuun, joten heippa!
