Noh, kuitenkin. Kelit olivat tässä reilun viikon ihan kamalat. Lunta ei ole ollut kamalasti, mutta just sopivasti siihen, että hevosille kertyy aivan karseat tierat. Otto kun on vähän neiti, niin sen maailma kaatuu siihen kun lumi kerääntyy kavioihin. En pysty-en kykene onkin ollut viime viikkojen motto Pienellä ja Keltaisella.
Paljon on nyt tehty maastakäsin työskentelyä ja juoksutusta. Ja käytiin viime viikonloppuna molempina päivinä maastossa. Lauantaina Otto meinasi kuolla kauhusta, kun metsät ja tiet oli täynnä lunta! Hohhoi, kerran Otto pysähtyi kakkimaan keskelle tietä, sitten se meinasi jumittaa siihen (ajatuksena siis taas tuo iik, en pysty, en kykene, mä meen kotiin), otti muutaman peruutusaskeleen ja sai melkein sydänkohtauksen kun lumessa näkyi ruskean hiekkaisena sen omat kavionjäljet. Voi hyvänen aika, mä meinasin kuolla nauruun. :D
Poni ei varmaan koskaan ole kävellyt niin reippaasti kuin silloin, välillä se hypähteli tasajalkaa ylöspäin kun jossain oli jotain pelottavaa. Poni oli niin töhö että minä tosiaan vaan hihittelin koko reissun, etenkin sitten siinä vaiheessa kun otettiin pieni hölkkäpätkä.
Mitä tapahtuukaan? Cityponi meinasi taas kuolla kun tierat irtoillessaan lennähtelivät välillä Oton mahaan. Välillä Otto siis otti oikein korkean ja nopean askeleen, vähän aikaa piti miettiä että mitähän poni oikein touhuaa ennenkuin tajusin syyn tuohon epämääräiseen tanssahteluun.
Eilen päästiin jo ratsastelemaan pikkuisen enemmän, joskin tieroja kertyi silti ikävästi. Tänään lumet olivat kadonneet kentältä, ja päästiin pitkästä aikaa ratsastamaan kunnolla!
Ensin mentiin ihan vaan perusjuttuja käynnissä, ravissa ja laukassa, sitten vastalaukkaa että saatiin vähän enemmän lapoja auki. Laukkaa Otto meni tosi kivasti ja hyvällä tavalla reippaasti, eli ei kuitenkaan jäänyt tikittämään nopeaa ja lyhyttä askelta. Loppuraveissa poni liikkui hurjan kivasti ja letkeästi! :)
Tulispa nyt kunnon talvi ja lumet, tai sit vois olla kesä.
Niin, ja koska vapaa-aikaahan jää ihan hirveästi, niin otin kontolleni sitten sen suomiruunasen liikutuksen. Nyt ollaan aloitettu kunnon kohottaminen juoksuttamisella, varmaankin viikonloppuna kokeillaan vähän selästä käsin liikkumista.
Ruunallahan on ollut ongelmana se, että ratsastajan kanssa se helposti jännittyy paljon, ja alkaa leikkiä kielellään sekä juoksee alakaula edellä. Nyt jokusen juoksutussession jälkeen se on alkanut ravissa jo kivasti venyttää ylälinjaa ja olla rennompi. Toivottavasti kunnon kohottaminen pääsee jatkumaan hyvällä mallilla läpi talven, niin ensi kesänä toivottavasti oltaisiin siinä kunnossa kuin vuosi sitten kesällä, jolloin estetunnilla loikattiin ruunan eka 90cm este! :)
Katsotaan ja toivotaan parasta, olisi tuota koulupuoltakin sen kanssa hauska päästä enemmän harjoittelemaan. Mutta ylipäätään mukava on päästä välillä ratsastamaan vähän isommallakin hepalla, vaikka Otonkin askel on venynyt paljon sitten viime talvesta. :)
PS. Mietin että toteuttaisinkohan jotain pientä joulukalenterin tapaista blogissani? Vähän kutkuttaisi semmoinen kuvakalenterin-tapainen juttu. Eli vähänkuin toivekuvapostaus mutta kuva kerrallaan. :) Jos teitä lukijoita ajatus kiinnostaisi, niin pistäkääpä tulemaan ideoita ja ehdotuksia, että minkälaisia kuvia haluaisitte nähdä kalenterissa!
