torstai 31. joulukuuta 2015

Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille!  Uuden vuoden lupauksena herättelen tammikuun aikana blogin uudestaa henkiin ja aloitetaan homma niin sanotusti puhtaalta pöydältä.

Oton kanssa ollaan nyt maastoiltu ahkerasti pohjien olessa jäässä. Käytiin yksi päivä maantielläkin katselemassa uusia maisemia ja eilen käytiin raviradalla. Pohja on sielläkin melko kova mutta tasainen. Pääsi poni pari kierrosta ravaamaan ku menohaluja oli niin paljin. Ja olipa muuten tyytyväinen poni!
Tänään Otto kengitettiin. Edellisessä kengityksessä Otolle laitettiin etusiin pohjalliset joiden alle tuli jotain tervajuttua. Kengittäjä sanoi että kavio oli nyt paremman tuntuinen,  antura ei ollut enää niin pehmeä kuin alussa, jos nyt saataisiin lunta niin sitten seuraavassa kengityksessä pohjalliset otetaan pois.

Otto on nyt ollut tosi kiva ratsastaa, melkoisen sähäkkä ja tosi reipas. Kova halu olisi jo jatkamaan koulutreenejä, mutta pidetään nyt tähän väliin kevyempi jakso ja säiden salliessa sitten jatketaan treenejä.
Lauantaina olisi onneksi luvassa ratsastusta hyvällä pohjalla, mennään kaverin kanssa Leko-tallille vuokraamaan hepat. Siitäpä sitä toivottavasti riittää jotain kirjoitettavaa sitten! :)
Palataan taas uusien kuulumisten kera!

torstai 3. joulukuuta 2015

Missä viipyy talvi?

Kyllä ei nyt ollenkaan säät suosi meitä maneesittomia hevosharrastajia. Päivän tai pari taisi alkuviikosta olla kenttä melkoisen hyvänä, mentiinkin yksi aamu kankitreeni kentällä. Sen verran kunnolla pääsi ratsastamaan että niin ponille kuin kuskille tuli kunnon hiki! :)

On Otto kyllä possuillutkin tässä... Yksi päivä lähdettiin maastoon talutusretkelle, poni liinan päässä. Alkupätkä meni oikein hyvin, poni oli sopivan reipas, mutta kun käännyttiin takaisin tallille päin Otto ilmeisesti jotain säikähti. Siinä huomasin vain että voi vee, nyt se poni meinaa karata ja seuraavaksi sitten näkyikin ponin keltainen takapuoli, häntä tötteröllä ja liina perässä liehuen. Niin se poninkutale rallitteli kamalaa kyytiä takaisin tallille. Teki varmaan oman nopeusennätyksensä tuolla matkalla, kerkesin vain tallille soittaa että poni ilmeisesti tulossa vauhdilla sinnepäin että jos joku viitsisi sitä olla ottamassa vastaan. Tallilla olivat kerenneet laittaa kengät jalkaan ja lähetä ulos niin Otto oli jo ollut yhden tarhan vieressä hengailemassa. Minä olin sillä välin kerennyt kävellä reilun puolet tuosta matkasta ja loppumatkalle sainkin autokyydin.
Tallilla ensin riisuin rytäkässä hajonneen toppaliivin (en ymmärrä vieläkään miten se pystyi hajota, taskusta revennyt niin että puhelinkin oli pudonnut maahan..) ja nappasin ponin taas liinaan kiinni. Nyt mentiin vain lyhyt matka, sen verran että Otto joutui vähän vielä töitä tekemään ja niin että päästiin yhtä matkaa takaisin talliin. Yritti Otto vielä jotain hyppiä ja meuhkata mutta malttoi nyt kuitenkin olla karkaamatta.



Noh, mutta onneksi tuo urpoilu kesti vain sen yhden päivän ajan, muuten poni on ollut taas oikein kiltisti. Eilenkin puksuteltiin vapaapäivän jälkeen ilman satulaa ja Otto meni oikein kivasti!
Harmi vaan kun sää on taas ollut aika pyllystä, ensin räntää tuli vaakatasossa yksi päivä, sitten märkää lunta satoi sen verran että kentällä tulee aivan järkyttävät tierat. Eilen kuitenkin pystyi ravaamaankin vielä, saas nähdä mitä tänään voi tehdä. On kyllä niin hankala liikuttaa ponia kunnolla kun pohjat on niin surkeassa kunnossa. Toivotaan että kunnollinen talvikin vielä saapuisi, tallilla kaikki odottaa jo kunnon pakkasia ja lunta, helpottaisi kummasti elämää!

Ensi viikolla olisikin reissu Ypäjälle tiedossa ja ihanat kolme päivää vapaata putkeen! Tänään on yksi vapaapäivä joka sekin kyllä tulee tarpeeseen kuuden työpäivän jälkeen, mutta muutama vapaa putkeen on kyllä ihanaa luksusta!
Noniin, mutta eipä tässä oikeastaan muuta. Palataan taas! :)

maanantai 23. marraskuuta 2015

Oton kuulumisia

Kuten arvata saattaa, säät ei ihan suosineet meitä menneellä viikolla. Mutta eipä se mitään. Poni sai kesäkenkineen pitää muutaman päivän mittaisen miniloman, saipahan ikenet parantua rauhassa. 17. päivä Otto saikin sitten talvipopot alle, ja nyt etusiin laitettiin välipohjat ja täytteeksi jotain tervajuttua, en nyt muista mitä se oli. Tämä sen takia kun Ottohan arkoo etujalkojaan melko helposti, maastossa kivisemmillä kohdilla se kompuroi ja pakkasten aikaan kun maa jäätyy epätasaiseksi on ponin ollut hankala liikkua. Lumet vain tuli tänne ennen pakkasia joten siinä mielessä pohjallisten tehoa ei ole päästy testaamaan, mutta hyvin on poni kulkenut vaikka pohjalliset keräävätkin melko mukavat tierat.

Topin "kevyt" talvikarva.

Lumien tultua on käyty talutuslenkillä maastossa, ilman satulaa höntsäilemässä maastossa, humppailtu pariin otteeseen ilman satulaa kentällä. Tänään kun oli jo pari astetta pakkasta = ei tullut niin järkyttäviä tieroja, päästiin menemään pikkuisen reippaammin eli ravaamaan ympäri kenttää ja hyvillä kohdilla otettiin muutamat laukat kumpaankin suuntaan. Mua vain nauratti miten tuo ennen niin liikuntavastainen poni innostui laukkaamisesta hirveästi! Laukan jälkeen se ravata puksutti hurjaa kyytiä kentän ympäri siihen kohtaan missä nostettiin laukkaa. :D Ihanaa kyllä miten Otto on alkanut tykästyä liikkumiseen ja tarjoaa itsekin vauhtia! Viimeisillä ratsastuksilla mulla ei ole ollut edes raippaa mukana ja silti poni on pistänyt jalkaa toisen eteen ihan sopivan reippaasti.
Kunhan saadaan tervejalkainen kuski paikalle niin voisi olla kiva Otolle päästä vähän rallittelemaan joko kentällä tai sitten raviradalla, säiden salliessa tottakai. Itse en uskalla mitään kovin vauhdikkaita juttuja tehdä, pelottaa että tuo nilkka poksahtaa lopullisesti jos poni tekee vaikka jonkun sivuloikan ja varaan painon kipeän nilkan varaan. Noh, toivotaan että mäkin vielä joku päivä pääsisin rallittamaan ponin kanssa turvallisesti. :)

Topin kanssa on myös höntsäilty, ilman satulaa mentiin tänään. En ole nyt niin säännöllisesti kerennyt sillä ratsastamaan kuin olisin halunnut ja se valitettavasti vähän näkyy hevosen ratsastettavuudessa. Mutta noh, ehkäpä taas päästään hyvään rytmiin kiinni ja Topikin pääsisi vieläkin säännöllisempään liikutukseen.

Niin! Tuli tuossa ostettua Otolle Back on trakc kinnersuoja oikeaan jalkaan. Oikea takajalkahan on ollut se Oton "huonoin" tai heikoin jalka ja tuossa noin kuukausi takaperin kinner pikkuisen (hyvin hyvin vähän siis, mutta tarpeeksi hysteeriselle omistajalle..) keräsi nestettä. Mikä lie siinä ollut, kylmäystä ja linimenttiä niin eipä sekään ongelma kerennyt kovin kauaa ponia vaivata. Mutta siitä sainkin idean hommata sen kinnersuojan, eihän siitä haittaakaan ole. Olen nyt totutellut Ottoa suojan käyttöön, se on ollut sillä jalassa tallissa, talutuskävelyllä ja kerran se oli jalassa myös kun ratsastin. Ensimmäisellä kerralla Otto yhden kerran nosti jalkaa liioitellusti kun lähti kävelemään mutta siihenpä se jäikin, eli poni hyväksyi suojan ihan super helposti. Tuommoiseksi melodramaattiseksi elukaksi se on kyllä uskomattoman kylmähermoinen! :D
Netti kirppikseltä löysin suojan myös vasempaan jalkaan ja sen pitäisi varmaan tämän viikon aikana saapua meille. Kyllä on ponin koivet kohta kunnossa!

Shoppailinpa ponille myös ihan oikean talvitakin tuossa syksymmällä. Ottoa kun on nyt loimitettu jonkun verran niin ihan niin kamalaa karvaa se ei ole kasvattanut kuin viime vuonna. Ja riippuen nyt tästä talvesta, olen miettinyt että Otolle voisi klipata jonkunlaisen vauhtiraidan tms.


Eipä meidän elämään tämän ihmeellisempää kuulu. Poni kasvattaa talvikarvaa ja tukkaansa, on harrastanut jonkun kerran karkailua kylmempien säiden saapuessa. Pitääpähän mielen virkeänä kun juoksee ponin perässä pitkin tallin pihaa. :D No ei, minulta se on karannut ehkä kolmesti ja tallin omistajilta pari kertaa. Otto juoksee sitten suoraa tietä tarhojen välistä kujaa pitkin nuuhkuttelemaan tallin uutta tammaa ja sieltä kujasta sen on saanut näppärästi napattua kiinni.
Nythän tuo on kyllä ollut taas ihan kiltisti, hetkellinen hairahdus toivottavasti vanhoihin tapoihin. ;)

Tämän viikon ratsastuksista en osaa sanoa ihmeitä, mennään miten säät ja kentän pohja sallii. Joten, palataan taas kun on jotain kirjoitettavaa!

PS. Mehän ollaan myös Instagramissa nimimerkillä jjennipa! Instagramiin päivittyy meidän touhuja kuvien muodossa paljon säännöllisemmin kuin blogiin, vaikka kyllä minä tämän bloginkin yritän pitää hengissä ja jokseenkin aktiivisena. 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Vähän meidän kuulumisia

Ei meille nyt niin kovin ihmeitä kuulu, nyt kun satula tosiaan löytyi niin on päästy vähän "vakavammin" reenailemaan. Sisko oli lomalla kotona tämän viikon ja ratsasti Otolla pari kertaa ja piti meille myös tunnin. Kokeiltiin Otolle myös kankikuolaimia, ensimmäistä kertaa ratsain. Huippu poni meni kangillakin ihan tosi hyvin!

Tällä viikolla Otto pääsi myös kunnon hammaslääkäriin kun tallille saapui hevoshammaslääkäri Oulusta. Ja hyvä olikin että ponin hampaat katsottiin! Niissä olikin nimittäin jonkun verran sanomista. Ensimmäiset alaposkihampaat olivat ylikasvaneet ja samalla kuluttaneet ensimmäisiä yläposkihampaita melkein ikenen tasolle, ikenet oli ärtyneet. Surettaa ponin puolesta, varmasti suu on ollut kipeä jo jonkun aikaa mutta hyvä että ongelma tuli ilmi edes nyt että saadaan se korjattua. Seuraavan kerran hampaat katsotaan puolen vuoden kuluttua.

Kuvituskuvana Otto viime keväänä. Tähän aikaan vuodesta on kyllä niin hankala saada minkäänlaisia uusia kuvia, etenkin kun hovikuvaajista toinen on Englannissa ja toinen Ypäjällä..

Nyt on mentykin sitten pari päivää hackamoreilla, hammaslääkäri suositteli muutamaa päivää niin että suuhun ei laiteta mitään. Hammaslääkäripäivän poni sai pitää vapaana, vasta eilen torstaina kiipesin ponin kyytiin testailemaan miten hommat nyt sujuisi.
Hanna piti samalla meille tuntia. Jo heti alkukäynneistä alkaen Otto käveli tosi letkeästi ja pehmeästi, volteilla asettui helposti, oli kevyt kädelle, taipui todella hyvin pohkeen ympäri. Laukassa se vähän meinasi villiintyä ja nostoissa viskoi päätään kuin mikäkin kisahevonen. ;) Otto oli siis aivan uskomattoman hyvä ratsastaa!!

Tänään vuorossa oli palauttelua eilisen rankemman ratsastuksen jäljiltä. Aluksi Otto olikin vähän jäykkä mutta vertyi mukavasti ravaillessa. Isolla ympyrällä ravailtiin ja laukattiin eli ei tehty mitään kummallista. Huomenna pidetään kevyt päivä, maastoreissu, ilman satulaa höntsäilyä tms. Katsellaan. Ja jos sää sallii niin meidän treenit jatkuu nyt ihan uudella innolla! Poni saa vielä tosiaan hetken parannella ikeniään, mutta kunhan palataan takaisin normaaliin arkeen niin otetaan kyllä kankitreenit mukaan vaikka kerran viikossa, sen verran hyvä poni oli niillä ratsastaa. Minun tuurilla kyllä kenttä jäätyy heti huomenna, mutta toivotaan parasta kuitenkin! :)

torstai 5. marraskuuta 2015

Me löydettiin satula!

Jep, uskomatonta mutta totta! Pari kuukautta ollaan menty ilman penkkiä, osittain johtuen tästä mun nilkasta. Tässä parin kuukauden aikana ollaan soviteltu varmaan kymmenisen satulaa, pari on ollut ihan ok mutta niissäkin on ollut jotain pientä vialla; vähän liian kapea, vähän liian leveä, vähän liian jotain. Postissa ovat jo alkaneet naureskella kun vähän väliä mulle saapuu valtavia laatikoita ja tasaiseen tahtiin sitten postittelen niitä valtavia laatikoita takaisinpäin omistajilleen.

Yhtenä päivänä sitten huomasin että sen tallin omistaja missä Otto asui ensin Heinävedelle tullessaan kauppasi yhtä koulusatulaansa. Ajattelin sitten että mikäpä siinä, kokeillaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Satula oli Germida, joustorunkoinen koulusatula, ihana kuppimainen istuin ja isot polvituet. Itse olinkin tuolla satulalla joskus tallin omistajan hevosilla ratsasellut. Ajateltiin molemmat että satula ei varmaan ihan sovi Otolle, mutta nähtäisiinpä ainakin että olisiko joustorunkoinen noin niinkun muuten minkälainen ponin selkään.

Uskotteko miten yllätyin kun pistin satulan ponin selkään ensimmäistä kertaa! Satula oli tasapainoisemmin ponin selässä kuin mikään meidän aikaisemmin sovittama satula, paneelit menivät edestä selkää myötäillen, toppauskulma oli sopivan laakea. Ainoa pieni miinus on tarpeettoman suuri säkätila mutta se ei onneksi käytössä haittaa. Kolme kertaa testasin satulaa ratsain ja joka kerta poni liikkui satulan kanssa todella kivasti! Ja ah autuutta miten ihana satula on istua! Joten eilen pistin satulan omistajalle viestiä että koulupenkki saa jäädä meille, jospa sillä pärjättäisi ainakin talven yli, olisihan se kyllä ihan parasta jos satula sopisi Otolle kunnolla myös tulevaisuudessakin, pikkuisen alkaa tympiä tuo ainainen satuloiden sovitus.


Pahoittelen kuvan huonoa laatua, nappasin sen eilen kännykällä iltahämärässä ratsastuksen jälkeen. Nyt haaveilen ihanasta kouluhuovasta johon olisi kirjailtu Oton nimi! ;)

torstai 29. lokakuuta 2015

Kuvahaaste: Mitä hevosen omistaminen on?

Lueskellessani blogeja, törmäsin Villitti-blogissa kuvahaasteeseen, Mitä hevosen omistaminen on. Kuvahaasteen säännöt:
* Valitse neljä kuvaa, jotka kuvaavat parhaiten sanoja luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen ja todellisuus.
* Näiden jälkeen valitse vielä yksi vapaavalintainen kuva ja sitä parhaiten kuvaava sana.
* Haasta viisi blogia, joissa bloggaajalla on oma hevonen. Minä en tosin haasta ketään, jos joku haluaa haasteen tehdä niin eikun kuvia etsimään!

Luottamus

Oton tuntevat tietävät että se on vähän omalaatuinen elukka, sille päälle kun sattuu niin äkkilähtöjä saattaa tulla suuntaan x. Mutta ajan kanssa se käytös on vähentynyt hyvin paljon ja toivon että siihen on vaikuttanut meidän välille kasvanut luottamus. No, ainakin minä siihen uskallan jo luottaa, tai ainakin siihen että osaan Oton käytöstä lukea jo etukäteen. ;)

Onnistuminen

Poni saatiin traileriin, se käyttäytyi melko hyvin vanhalla tutulla tallilla, valmennus onnistui ja kotiinkin päästiin. Tätä kuvaa oli vaikea valita, mutta tämä oli ainakin yksi hyvin onnistunut päivä, minä Laura Porthanin valmennuksessa omalla ponilla!

Epäonnistuminen

Hiekan maistelua yleisön edessä. Aina ei vain suju, onneksi tämä pieni epäonnistuminen sattui kisojen verryttelyssä eikä itse radalla!

Todellisuus

Arki. Todellisuudessa tällä hetkellä hömppäillään ilman satulaa Sen Oikean Satulan uupuessa, yritetään harrastaa kouluratsastusta jotenkin vakavasti, rämmitään kurassa ja pelätään maastoretkillä kiviä ja oksien rapinaa.

Ystävä

Loppujen lopuksihan Otto on Pieni Keltainen Ystävä, jonka kanssa on opittu elämään yhdessä ja jonka kanssa hevoste ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Blogin herättelyä

Huhhei kun kuukausi vierähti nopsaan! Päivät kuluivat kuin siivillä töissä, tallilla ja kotihommia tehden. Blogille ei jäänyt aikaa ja täytyy myöntää että tuona aikana motivaatiotakaan kirjoittamiseen ei juuri ollut. Nyt tahti on vähän rauhoittunut, aikaa kirjoittamiselle jää sekä motivaatiotakin on löytynyt taas.



Meidän arkeen ei kuuluu sen kummempia. Oton kanssa ollaan treenailtu lähinnä kouluratsastuksen parissa, välillä käyty talutuskävelyillä ja paristi on poni päässyt liinan päässä hölkkäämään. Kävi meillä myös vieras kuski näyttämässä ponille puomeja ja pitkästä aikaa Otto siis pääsi hyppäämään!
Topillakin oon ratsastellut, myös juoksuttanut ja eilen käytiin pitkästä aikaa talutuslenkillä mökkitiellä.
Niin ja ratsastinhan minä ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon satulalla! Päätin yksi ilta kokeilla mitä jalka jalustimista sanoo ja että pääsenkö ylipäätään satulaan vielä kapuamaan. Satulaan pääsin hyvin ja käyntiä pystyi mennä jalustimet jalassa. Kevyttä ravia taisin kokeilla yhden kierroksen, mutta jänne ei ole vielä kunnossa ja jalkapöydän päälle koskee kun kantapäätä yrittää painaa vähääkään alas. Noh, ongelmahan ratkesi sillä että jalkkarit pois, mentiin niin sitten ravia ja laukat.
Olipa muuten ihana istua taas pitkästä aikaa satulassa! Kyllä siinä on niin erilainen pito ja tuntuma kuin ilman. ;) Jospa se tuo nilkkakin tuossa ajan kanssa malttaisi parantua, olisi kiva päästä keventelmään normaalisti ja hyppäämäänkin tekisi kovasti mieli!

Tällä kertaa vain lyhyet kuulumiset, mutta yritän nyt taas jaksaa tsempata blogin kanssa! Jos blogilla on vielä lukijoita tallella, olisiko teillä jotain toiveita mitä haluaisitte lukea tulevissa postauksissa?

maanantai 21. syyskuuta 2015

Hengissä ollaan

Englannista palauduttu ja pikkuhiljaa tapahtuu myös paluu arkeen. Nilkka kesti kohtuullisesti reissun hurjat kävelymatkat, tosin kipuili ja turvotteli etenkin ensimmäisenä iltana kotona. Onneksi reipas ponin hoitaja Nea jaksoi vielä lauantaina käydä Ottoilemassa niin sai tämä täti lepuuttaa jalkaa että pääsi reippailemaan iltavuoroon työmaalle. (Oli kyllä muuten ihan hauska palata töihin, melkein 3 viikkoa taukoa sieltä, ensin pari viikkoa saikkuilua jalan takia ja sitten tuo lomareissu.)

Kyllähän minä jo paristi itsekin kapusin ponin selkään, sekä kerran loikkasin Topinkin kyytiin. Ai että oli kivaa, ja oli hauska tauon jälkeen huomata miten hyvin nyt erotti selkeästi kaikki omat virheet sekä hevosen vinoudet sun muut. Näköjään tauko ratsastuksesta tekee hyvää silloin tällöin, pääsee vähän nollaamaan tilannetta.
Reissun jälkeen (palattiin siis perjantaina illalla) en ole vielä ratsastanut, eilen sunnuntaina kävi yksi tallin lähellä asuva tyttö ratsastelemassa Otolla minun valvovan silmän alla. Tänään Otto sai vapaapäivän, kävin kyllä rapsuttelemassa sitä tarhassa. Sain nimittäin enkuista tuliaisena kunnon flunssan, niinkuin molemmat matkaseuralaisetkin. Huhhuh, josko huomenna kykenisi ponin selkään taas kapuamaan, viimeistään keskiviikkona. Jos en huomenna kykene vielä selkään niin ponilla on luvassa sitten energian purkamista liinan päässä.


Tällä viikolla pitäisi tulla yksi satula sovitettavaksi, Albion merkiltään. Peukut pystyssä, sormet ristissä ja toivotaan parasta että löydettäisi siitä meille passeli penkki! Tosin tämän nilkan kanssa ei vielä pahemmin uskalla jalustimien kanssa touhuta... Noh, pitää sitoa nilkkaan kunnollinen tuki että pääsee edes vähän satulaa testaamaan. :) Ja ostoslistalla on nyt ratsastussaappaat, saisi meikäläisenkin yliliikkuvat nivelet vähän parempaa tukea niistä kuin löysistä chapseista.

Enempää kirjoittamisen aihetta ei nyt valitettavasti ole, eiköhän sekin asia korjaannu kunhan arki alkaa pyöriä taas entiseen malliin.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Jalkavaivaista porukkaa

Tai no, jalkavaivainen. Eikä onneksi Otto, vaan minä. Tiistaina hyppäsin Topilla, koko tunti meni hirmuisen hyvin, Topi liikkui kivasti ja imi esteille. Oltiin hypätty jo korkeimmillaan 90cm. Ajatuksena oli mennä yhden kerran 95cm pysty ja jos se menisi hyvin niin lopeteltaisiin hyppyhommat siihen, kun Topi tosiaan oli mennyt niin hurjan hyvin! Ja oltiin päästy minun mielessäni asettamaan tavoitteeseen, eli pystyttiin hyppäämään 90cm korkuisia esteitä helposti.

©Nea

Noh, toin ehkä Topin vähän huonosti esteelle, olisin voinut pitää ohjat paremmin tuntumalla ja ratsastaa napakammin. Topi sitten kielti ja ohitti esteen oikealta. Minä olin siinä vaiheessa jo paino jalustimilla, horjahdin vasemmalle ja tunsin kun nilkka vääntyi. Kun tilanne oli ohi niin huomasin että nyt sattu oikeasti. Tulin alas satulasta ja yritin kävellä pois kentältä mutta nilkassa tuntui "muljahtelevan" jokin kun yritin ottaa askelta.
Onneksi oli Nea paikalla! Minä jäin istumaan jalka ylhäällä kentälle kun Nea meni nopeasti laittamaan Topin talliin. Sitten vaan auto kentän viereen, minä kyytiin ja kohti Varkautta ja ensiapua.
Siellä sitten vierähti pari tuntia, lääkärille kiroilin kun väänteli nilkkaa ja paineli kipeitä kohtia. Tottakai siis pitää väännellä ja käännellä että selviää onko nivelsiteet poikki tms. mutta herranjestas miten se koski! Röntgenissäkään ei onneksi näkynyt murtumaa tai muuta, joten tukiside jalkaan ja kotiin.

©Nea

Nyt olen klenkannut parhaani mukaan menemään, eilen jopa kykenin jotenkin ajamaan autolla ja pääsin käymään tallilla. Nea onneksi on liikkuttanut Oton, joten siinä suhteessa ei mitään hätää. Tilasin Börjesiltä Bot- nilkkatuen, joka toivottavasti mahtuu kenkään, haluaisin nimittäin ensi viikon aikana kokeilla jo ratsastusta. Eihän tuossa nilkassa muuta enää oikeastaan ole kuin tuo jänne mikä nilkkaa taittaessa liikahtelee epämääräisesti. Hyvin on jalka kuitenkin parantunut ja toivottavasti paranee jatkossakin. :)

Vähän nyt ehkä harmittavaan saumaan sattui tämä vammautuminen. Otto on liikkunut super hyvin, ollut herkkä avuille ja liikkunut reippaasti ja letkeästi. Pikkuhiljaa ollaan otettu harjoituksiin mukaan lyhyemmällä ja korkeammalla niskalla liikkuminen eli ns. kokoaminen.
Ostinpa tuossa jopa kankisuitset Otolle, ja ensiviikolla toivottavasti saadaan bridong sekä kanki testiin! Hih, pieni kouluponi. ;)
Ensi viikolla pitäisi myös tulla sovitukseen yksi satula, nimittäin Passier ei loppujen lopuksi ollutkaan niin hyvä ja sen sitten sainkin myytyä. Nyt ollaan menty ilman satulaa ja satunnaisesti Wintecillä.

Noniin, mutta eiköhän tässä ollut taas kuulumisia tarpeeksi yhdelle kertaa. Palaan taas asiaan kunhan on jotain kirjoittamisen arvoista!

perjantai 28. elokuuta 2015

Otto ennen ja nyt

Tuli tässä yksi päivä pohdiskeltua semmoista, että miten paljon Otto onkaan muuttunut ajan mittaan. Suurin muutos on tuntunut tulevan nyt sinä aikana kun ollaan asuttu Senjan tallilla, rutiinit ja säännöllinen päivärytmi pitää näemmä pienen ponin pääkopan ojennuksessa.

Tallikäyttäytyminen

Ennen: Varkaudessa ja Heinävedelläkin ekassa paikassa Otto oli melkoisen läheisriippuvainen eikä tykännyt yhtään olla yksin tallissa. Käytävällä kiinni ollessaan tai karsinassakin Otto huuti ja pyöri, ei kiinnittänyt lähellä olevaan ihmiseen minkäänlaista huomiota ja saattoi yrittää jyrätä päälle.
Muistuikin mieleen viime kesän alusta, kun yritin karsinassa Oton kavioita puhdistaa, muut hevoset oli ulkona ja ponin pään sisään ei sitten muuta mahtunutkaan. Pitkän aikaa sai taistella ettei poni minua seinään lytännyt ja että se ylipäätään nosti kavionsa ja antoi pitää sen  ylhäällä tarvittavan ajan. 
Heinäveden ensimmäisessä paikassa uskalsin kokeilla käytävälle kiinnittämistä vasta pikkuisen aikaa ennen muuttoa, kun Otto tuntui olevan niin mahdoton että pelkäsin sen karkaavan heti kun edessä ei olisikaan karsinan ovea. Se kyllä sujui ihan hyvin, mutta välillä siinäkin Otto unohti ihmisen olemassaolon kokonaan. Plus Otollahan oli se surullisen kuuluisa (jo Pikku Pihlajasta lähtien) taipumus karata karsinasta joko pujahtamalla oven raosta tai rynnimällä ihmisen päältä.

Nyt: Nykyään Oton voi hoitaa tallissa kaikessa rauhassa vaikka se olisikin siellä yksin. Voit laittaa sen karsinaan tai käytävälle, sillä ei ole enää mitään väliä. Ainoastaan tammojen kiimojen aikaan Otto on vähän urpo ja olevinaan niin Suurta Oria että ihan naurattaa katsella sen menoa. 
Karsinassa Otto ei enää jyrää ihmistä seinään, väistää ja on rauhassa. Ja mikä parasta, enää se ei koe tarvetta karkailuun. Miten ihana on hoitaa ponia, kun ei tarvitse koko ajan vahdata sitä milloin se yrittää päästä karsinasta pois. 




Taluttaminen

Ennen: Varkaudessa, sekä myös Heinäveden ensimmäisessä paikassa Ottoa talutettiin joko naru suussa tai ketjunarulla niin että ketju tuli turvan päältä. Siltikin poni pääsi, vähän liian usein, karkailemaan. Tosin ketju turvanpäältä taluttaessa karkailu oli hyvin harvassa, jos taluttaja muisti olla hereillä koko ajan eikä antanut ponille mahdollisuutta päästä karkuun. Heinäveden ekassa paikassa Otto teki myös sitä, että talliin vietäessa se jumitti ovelle ja siitä sitten rynni irti. Muistan sillon 2014 keväällä kun siskon kanssa roikuttiin kumpikin ponin päitsissä kiinni ja siltikin se välillä sai itsensä riuhdottua karkuun.. Huhhuh, oi niitä aikoja..! Niin, ja Otollahan oli myös outo tapa karata kun sitä vietiin tarhaan. Se saattoi hyvinkin rynnätä irti juuri tarhan portilla!
Varkaudessa Otto myös harrasti sitä, että ulkokentälle mennessä se repäisi itsensä irti ja laukkaili ohjat iloisesti liehuen johonkin vapaaseen tarhaan syömään.

Nyt: Ketjunaru on aikaa sitten haudattu varustelaatikon pohjalle. Parina ensimmäisenä päivänä Senjalla sitä käytettiin ihan varmuuden vuoksi, mutta nopeasti poni kotiuitui niin hyvin ettei järeämpää narua tarvittu. 
Otolla on käytössä ihan tavallinen riimunnaru ja nykyisin poni on perässä vedettävä haahuilija. Oton karkailut taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa, siis tämän nykyisen tallin aikana. Kentälle menokaan ei ole ponista niin kamalaa että pitäisi yrittää karata. Tarhaankin ponin voi viedä ihan helposti, enää poni ei edes tunnu miettivän karkaamista. 


Ratsastaminen

Ennen: Otto ei hyväksynyt tuntumaa, liikkui pää ylhäällä, selkä alhaalla ja kyttäsi kaikkea mahdollista sekä sitten säikähtäessään tykkäsi rynnätä "karkuun". Maastoillessa se keksi jotain pelottavaa eikä millään suostunut menemään sen kohdan ohitse. Yritti jopa hypätä pystyyn, pukitella ja peruuttaa ojaan. 
Ylipäätään ratsastaessa eteenpäin liikkuminen oli kovan työn takana. Loppuajasta ensimmäisessä Heinäveden paikassa Otto alkoi kovasti myös kompuroida kentällä. Kenttää oli ruvettu uudistamaan ja siihen oli ajettu soraa. Kiviä oli siis paljon ja kentän pohja melko kova, joten Otto herkkäkoipisena ei uskaltanut kunnolla siinä pohjalla liikkua. Siitä en kyllä ponia syytä. 

Nyt: Nykyään Otto on "automaattinyökky", liikku tuntumalla, pää alhaalla ja selkä ylhäällä. Kyttääminen on vähentynyt todella paljon, mutta semmoinen pieni kyttääminen taitaa kuulua ponin perusluonteeseen, ja eipä se kyllä enää haittaa. :)
Jos Otto säikähtää, se ei enää juurikaan tee äkkilähtöjä, vaan säpsähtää tai ottaa pienen väistöaskelen. Eteenpäin liikkuminen sujuu ponilta jo mainiosti ja usein se on jopa reipas ja haluaa itse mennä reipasta vauhtia eteenpäin. 
Maastoilu onnistuu nykyään tosi hyvin, käydään kävelemässä ja hölkkäilemässä myös ilman satulaa. Jumituksia poni ei enää harrasta ja kyttääminen on normaalia ja "säikkymiset" melko helposti etukäteen havaittavissa. 
Kompurointi on jäänyt hyvän pohjan myötä, maastossa kivisillä kohdilla Otto vähän kompastelee kivien jäädessä ikävästi jalan alle, muuten tätäkään ongelmaa ei enää ole. 


Syöminen

Ennen: Otto tuppasi olemaan hurjan nopea syömään! Se saattoi huitaista heinäkasansa alle puolessa tunnissa. Sitä voikin miettiä miten rattoisa yö ponilla oli, jos se söi heinänsä jo ennenkuin tallista sammutettiin valot. Ulkona ahmiminen oli samanlaista, oli heinäkasa miten suuri tahansa, Otto imuroi sen mahaansa kamalan nopeasti. Oton maha olikin useasti vähän löysällä, muutenkin poni reagoi stressiin tms. vatsallaan. 

Nyt: Nykyäänhän Otto saa kaksi kertaa päivässä puoli litraa Racing Pony- rehua heiniensä lisäksi. Yksi kerta pohdinkin siinä ponin syödessä että miten ihmeessä tuo possuponi voi syödä ruokansa niin hitaasti! Heiniäkään Otto ei enää imuroi niin kamalaa vauhtia, vaikka tottakaihan se on vieläkin ihan mahdoton ahmatti. Maha on ollut hyvässä kunnossa nyt, kun se ei ahmi niin kamalaa vauhtia eikä sillä ole tarvetta stressata. 



Tottakai tässä puolentoista vuoden aikana meidän välinen luottamus on muuttunut myöskin aivan hurjasti, ja varmasti moni näistä muutoksista johtuu ihan siitä. Mutta uskon myös, että rauhallinen talliympäristö, osaavat käsittelijät ja rutiinit ovat suurelta osin muutoksen takana. Poni on tyytyväinen ja uskotteko miten ihanaa on katsella omaa ponia kun on se on niin onnellisen oloinen elämäänsä! :)

torstai 13. elokuuta 2015

Pitkästä aikaa blogin ääreen.

Vuorokaudessa ei vaan tunnu enää tunnit riittävän kaikkeen puuhaan mitä haluaisi tehdä. Töissä menee suuri osa päivää + Oton ja Topin liikutukset sekä ehkä tunti jostain kohtaa jolloin voin vaan istua sohvalla ja vähän latailla akkuja.
Nyt kun minäkin teen säännöllisesti aamu- ja iltavuoroja, on viikkorytmit ihan hukassa, iltavuoropäivinä ei muuta kerkeä tekemään kuin nopsaan käydä liikuttamassa Oton ja juosta töihin. Ja sitten niitä ihania iltavuorosta aamuvuoroon työvuoroja, voin sanoa että aivot menee kiinni joskus puoliltapäivin. :D

Eilen tein taas iltavuoroa ja tänään menin aamuvuoroon. Eilen kävin aamulla Oton kanssa maastoilemassa, edellisenä päivänä mentiin koulua ihan hikeen asti. Tänään ratsastin ensin Topilla, tehtiin käynnissä voltteja ja haettiin sitä asetuksen läpi menemistä. Ravissa humppailtiin kahdeksikolla rauhallista ravia ja yritin säilyttää tasaisen tahdin. Topi meni tosi hyvin, ajattelin että kolmen vapaan jälkeen niin tuulisella säällä se olisi ollut lentoon lähdössä. Mutta mitä vielä, ei se edes kytännyt mitään ja oli ihanan rento!



Oton kanssa menin ilman satulaa, alkuverkat kaikissa askellajeissa vähän löysemmällä ohjalla. Sitten tehtiin kokorataleikkaata koko ajan, siinä suorilla vaikka mitä siirtymisiä ja temponvaihteluita, kaikissa askellajeissa. Lopuksi ravattiin kahdeksikolla.
Tänään Otto ei ollut ihan super, mutta liikkui ihan kivasti ja herne ei mennyt nenään kun kerran tai pari.

Nyt kun Hanna oli viimeksi käymässä kotona, reenailtiin Oton kanssa ravi-laukka-ravi- siirtymisiä. Nehän on olleet Otolle tosi hankalia, ja mulle myös, kun Otto heittää selän alas, pään ylös ja minä en osaa tehdä mitään.
Kokeilin kerran ratsastaa Otolla silloin gramaaneilla (voi jestas miten hankalaa!) niin liekkö se auttanut vai mikä, mutta ainakin sen jälkeen laukasta raviin siirtymiset on sujuneet paljon helpommin! Nyt jos oikeasti saisi nuo siirtymiset sujumaan, ei olisi ollenkaan mahdoton ajatus käydä pyörähtämässä joskus jossain pikkukisoissa. :)




Ja sitten vähän ei hevosiin liittyvää asiaa:

Pääsin vihdoin ja viimein 10 vuoden odotuksen jälkeen näkemään livenä mun lempparibändin The Offspringin!!!!! Ja eturivistä tottakai! ;)
Oli kyllä niin huippua, Hanna vielä onnistui saamaan bändin rumpalin rumpukapulan keikan lopuksi.
Oltiin siis Jurassic Rockissa Mikkelissä, nähtiin siellä myös Haloo Helsinki, Kaija Koo, Stamina jne. Olipa pitkästä aikaa kiva käydä vähän jossain muuallakin kuin tallilla, vaikka tokihan minä kävin ponin ratsastamassa ennen lähtöä.

Tässäpä teille kärsivällisille tämmöinen pieni tilannepäivitys ja tiedote että hengissä ollaan. Jospa nyt syksyn mittaan kerkeäisin taas blogia aktiivisemmin päivittämään. Joitain postausideoitakin on jo mielessä, toivotaan että ehdin ne toteuttamaan! :)

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Heinäkuun juttuja

Pahoittelen taas kuvien heikkoa laatua, mutta tähän on nyt tyydyttävä.



5. heinäkuuta meillä oli tosiaan meidän omat kisat. Osallistujia saatiin loppujen lopuksi ihan kivasti, ristikkoluokassa oli 3 lähtöä, 60cm 4 lähtöä ja 80cm 3 lähtöä. Katsojia saatiin tosi kivasti paikalle ja oli kyllä kivaa! Vaikkakin me Oton kanssa näytettiin vähän hyppäämisen mallia niin että meikäläinenkin sai maistella hiekkaa. Tosin, halasin ponia sen verran tiukasti että putosin suoraan jaloilleni. Ja verryttelyssä. 
Radalla tuo "kamala" laine ei haitannut ponin menoa ollenkaan. Mutta, saman tempun Otto teki Hannan kanssa 80cm luokassa, verkassa kauhisteli tuota estettä ja Hannakin sai maistaa hiekkaa. Radalla valitettavasti osuivat sitten vähän tuohon laineeseen ja pudottivat sen, ajan puolesta olisivat olleet voittoratsukko.



Hanna sitten piti mulle ja Otolle estetuntiakin tässä joku aika kisojen jälkeen. Mun esteistunnan korjausta, ennen kuvasta näkee hyvin miten tyypillisesti ponnistan hyppyyn varmaan enemmän kuin hevonen, lonkkakulma liian suurena ja yläkroppa liian suorana.
Hyvin Hanna sai taottua oppia munkin päähän ja istunta näytti jo ihan siedettävältä!




Ollaan myös treenailtu koulua, maastoiltu ja tehty kaikenlaista. Eilen ratsastin Otolla ilman satulaa kentällä, tehtiin paljon väistöjä ja avoja käynnissä, ravissa siirtymisiä ja temponvaihteluita, laukassa reipasta etenemistä. Lopuksi myös muutamat raviväistöt ja niiden jälkeen Otto tuntui ravaavan tosi kivasti!
Tänään mentiin suht lyhyesti kentällä ilman satulaa askellajit läpi ja harjoiteltiin laukannostoja sekä laukasta raviin siirtymisiä. Lähdettiin sitten käymään uittopaikalla kahlailemassa ja kastelemassa ponin heinämahaa. ;) 

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Blogikirppis päivitetty!

Päivitin blogikirppikseen paljon uusia myytäviä tavaroita, eikun shoppailemaan vaan! ;)

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Otsikon keksiminen on kyllä vaikeaa

Tänään viimeisen lomapäivän kunniaksi ratsastin kolme hevosta, auringon paahtaessa ja tietenkään ei nahkassa ollut aurinkorasvaa kuin niskan tatuoinnin kohdalla. Tämä kostautui sitten iltapäivään mennessä, ja voi kamala kun nahka on nyt punainen kuin rapu! Paitsi siitä niskan tatskan kohdalta, kyllä siinä hyvin huomaa että ei se aurinkorasva ole ihan turhake.. Noh, vahingosta viisastuu ja muistanpa kyllä seuraavana aurinkoisena päivänä hölvätä sitä rasvaa kunnolla.

Mutta, takaisin hevosjuttuihin. Tänään oli tarkoituksena vähän hypätä.
Otto jo laitumella oli tosi jännittynyt, ilmeisesti paarmat kiusasivat sitä niin paljon. Poniraukka juoksi ympäriinsä laidunta, mikä on siis Otolle erikoista sillä yleensä se ei turpaansa nosta ruohikosta. Eilen sunnuntaina ratsastin Otolla koulua, tehtiin siirtymisiä ja laukannostoja keskihalkaisijalla. Pystyttiin eilen käyttämään koko kenttää, puskissa ei ollut mörköjä.
Toisinkuin tänään. Liekkö siellä pitkänsivun pusikoissa ollut oikeasti joku mörkö, nimittäin Otto ei olisi halunnut mennä lähellekään sitä sivua. Päästiin kuitenkin pitkää sivua kulkemaan, Otto tosin oli ihan super jännittynyt ja oli valmis ponkaisemaan karkuun pienestäkin äänestä. Lisäksi toisen lyhyen sivun pusikoissa lintuja vaani joku vieras kisu, sekin aiheutti ponille päänvaivaa.
Olikin oikein mukava ja rento fiilis aloittaa päivän hyppelöt. ;)

Tänään mentiin kolmen esteen innaria, okseri-pysty- sarjaa yhden askeleen välillä ja loppuun pikkupystyä sekä isompaa pystyä. Aluksi Otto teki esteille ihan mielenkiintoisia loikkia, mutta kun päästiin vauhtiin niin hypytkin alkoivat olla sujuvampia.




Oton jälkeen ratsastin Topilla. Topiakin hirvitti pitkä sivu, joskin Topi malttoi kuunnella minua sen verran että ihan niin dramaattisia reaktioita ei tullut kuin Oton kanssa. Topin kanssa hyppyjen määrä pidettiin suht vähäisenä, jokunen hyppy muutamalla eri korkeudella reiluun 60cm asti ja that's it. Taas mukaan mahtui pari huonompaa hyppyä, mutta hyvien hyppyjen määrä kasvaa koko ajan! 





Lopuksi siirryttiin vielä toiselle tallille, jossa ratsastin pienellä vuonohevosella. Vauhtia siitä löytyi, jos ei muuta. ;) 
Tässä vaiheessa päivää alkoi olkapäitä poltella jo niin kovasti, että ratsastuksen jälkeen suunnattiinkin suorinta tietä kotiin pesuille ja rasvaamaan punottavia kärsivarsia. :D

Huomenna ja keskiviikkona olisikin tiedossa ensimmäiset työpäivät parin viikon lomailun jälkeen, ja täytyy myöntää että aikainen aamuherätys ei kyllä oikein innosta. Noh, sitten torstaina on jo onneksi reissu Ypäjälle tiedossa sekä sunnuntaina ne meidän kisat. Osallistujiakin saatiin sen verran että ylipäänsä on järkeä kisoja järjestää. 
Mutta ei auta, pakko se on lähteä nukkumaan että edes jotenkin jaksaisi aamulla herätä!

torstai 25. kesäkuuta 2015

Lomalla viimeinkin.. ;)

Blogi on nyt ollut pienellä tauolla. Viime viikolla mulla alkoi loma ja juhannusviikon tosiaan vain lomailin ja latasin akkuja. 

Mitähän kaikkea tässä välissä on kerennyt tapahtua, en jaksa edes yrittää muistaa. Viime viikolla reenailtiin Oton kanssa koulua enemmän ja vähemmän tosissaan, maastoiltiin, mentiin ilman satulaa ja hypättiinkin vähän. 

Tällä viikolla maanantaina käytiin maastoilemassa ihanan lämpimässä säässä. Otto oli tosi rento ja leppoisa. :) Ja maanantaina menin myös Topilla ilman satulaa piiitkästä aikaa ihan yksin. ;) Hieno ruuna oli, ihanan rento ja rauhallinen sekin! :)
Tiistaina käytiin sama lenkki ilman satulaa. Tarkoitus oli ensin mennä kentälle, mutta runsaitten vesisateiden jälkeen kenttä oli kuravelliä joten suosiolla jätin kouluhommelit siltä päivältä väliin. Tällä kertaa Otto olikin aika säpäkkä, ei olisi uskonut että edellisenä päivänä oltiin menty ihan just sama reitti. Kivet oli pelottavia, oksat oli pelottavia, herranjumalatuollameneetie!- järkytyspysähdys sydän tuhatta ja sataa hakaten. Niin, yksi pätkä mökkitiellä on niin, että siinä on aukko josta näkyy hyvin järven yli ja sen järven takana on heti maantie. Ei tuon ponin korvien välistä aina ota selvää, kuitenkin tuolla on maastoiltu noin 10 kuukauden ajan ja nyt yhtäkkiä se tie sekä siellä liikkuvat autot oli kamalia. Noh, hetken aikaa Otto sai tuijotella silmät pullottaen sinne tielle, sitten jatkettiin matkaa kohti uusia kamaluuksia. 
Kotiinpäin Otto kulki taas sitä sen kisaponikäyntiä, eli hyvin ryhdikkäänä takajalkoja hyvin käyttäen tosi tarmokasta käyntiä. Nauroinkin siellä selässä että voi kun joskus poni esittäisi niin hyvää reipasta käyntiä kentälläkin. ;) Tyydyttiin tällä kertaa ottamaan vain jokunen pätkä ravia, vaikka Otto olisi selkeästi halunnut mennä aika paljon kovempaakin.


Eilen keskiviikkona menin Otolla kentällä koulua. Tehtiin paljon erilaisia siirtymisiä ympyrällä, ilman jalustimia. Ravi-käynti-ravi-siirtymisiä sekä paljon myös laukannostoja ravista sekä käynnistä ja laukasta raviin siirtymisiä. Hiki tuli kunnolla molemmille, mutta kyllä se poni sitten kulkikin tosi kivasti! Etenkin laukka-ravi-laukka- siirtymiset tuntuvat hyvin saavan Oton takajalat aktiivisiksi.
Ja ensimmäistä kertaa sain Oton ratsastettua niin hyvin pohkeen eteen ja rentouttamaan suunsa sekä leukansa. että tunnin jälkeen ponilla oli kunnolla sylkivaahtoa suupielissä ja huulissa!

Tänään, torstaina, ajattelin vähän hypätä molemmilla hepoilla, siis Otolla ja Topilla (olen siis Topiakin liikutellut vaikka siitä en aina kirjoitakaan). Vein kentälle ihan vain neljä puomia raviväleillä sekä rakensin yhden pystyn. Menin ensin Topilla. 
Vähän jännitystä aiheutti alkuun tuulinen sää, sekä pikkutallin rikkinäinen kattopelti joka paukkoi kamalasti tuulessa. Tallin omistajan mies sitten onneksi pelasti päivän ja kävi naputtelemassa kattopellin takaisin kiinni!
Topin kanssa otettiin ensin ravissa ja laukassa hyppyjä ihan minipienelle pystylle. Pikkuisen oli hakemista niin mulla kuin hevosellakin. Nostin sitten pystyn n. 50-60cm korkeaksi ja tultiin sitä vielä jonkun kerran laukassa. Hypyt suijuivat hyvin, paitsi ne pari kertaa jolloin mulle tuli joku jäätyminen ja jätin hevosen ennen estettä ihan yksin, silloin Topi ratkaisi roiskaisemalla hyppyyn kamikaze tyylisesti liian kaukaa. Kunhan muistin pitää tuntuman ja pohkeet mukana, paikat löytyivät melko hyvin. Huomasin tosin sen, että meinasin itse vähän hätäillä hyppypaikan kanssa ja ottaa ensimmäisen suunnilleen sopivan paikan hyppyyn. Kun muistin hillitä omia hermoja ja ratsastaa loppuun asti, löytyikin paljon parempia ponnistuspaikkoja!

Otto sitten aluksi aloitti kyttäämisen ja se ottikin kerran "lähdöt". Mutta kun raukka joutuikin siitä hyvästä jatkamaan laukkaamista, rauhoittui se nopeasti ja malttoi keskittyä töiden tekemiseen. Verkkailtiin ravipuomeja käyttäen ja tehtiin vähän laukannostoja. 
Ajattelin että Otto olisi ollut väsynyt eilisen rankemman ratsastuksen jäljiltä, mutta pah! Poni painoi menemään tosi reippaasti. Kyllä se on oikeasti tainnut ponin kunto parantua kun se jaksaa nykyään tosi hyvin tehdä hommia, eikä yksi rankka päivä saa sitä vielä väsymään!
Aloitettiin hypyt tuolla 50-60cm korkeudella, ensin laukka ei ollut oikein sujuvaa niin sen takia saatiin pari mielenkiintoista hissihyppyä.. Kun laukan vain sai pyörimään hyvin niin hypytkin alkoi sujua paremmin. 
Tultiin pystyä molemmista suunnista, oikeassa kierroksessa pidemmällä lähestymisellä ja vasemmassa lyhyellä. Nostin pystyä sitten muutaman kerran ja lopuksi se oli korkeimmillaan 90cm. Isommalle pystylle Otto alkoi oikein innostua ja sitä sai jopa pidättää ennen estettä! Ihan lopuksi laskin ylimmän puomin pois ja tultiin pienempää pystyä sitten "kisatyyliin". Eli tein välillä pidemmällä tiellä sekä sitten lyhyellä tiellä ja välillä esteeltä nopeasti kääntäen. Ottohan innostui siitä tosi paljon ja saatiinkin jopa semmoista rataestelaukkaa aikaiseksi!


Hienot ruunat, ei voi muuta sanoa! Molemmat on nyt liikkuneet tosi kivasti ja yhteistyö tuntuu pelaavan kummankin kanssa tosi hyvin. :)
Huomenna on luvassa rentoilua molemmille ja lauantaina varmaan molemmilla olisi vapaapäivä. Sunnuntaina jonkunlaista koulureeniä voisi kokeilla tehdä. Maanantaina yritetään pitää vielä pienet estetreenit ennen meidän kisoja. Mutta saa nähdä mitä tässä nyt saa aikaiseksi tehdä!

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Ihana kesä!

Ja onnellinen pieni läskiponi joka pääsi nauttimaan laitumen herkuista vähäksi aikaa.






lauantai 6. kesäkuuta 2015

Valmennus + viikon Ottoilut

Valmennuksesta on tosiaan kulunut jo viikko, ihan hurjaa miten aika tuntuu nykyään juoksevan! Plus pari lisätuntia vuorokauteen olisi aika jees.
No mutta, yritänpähän muistella nyt jotain valmennuspäivästä.

Tallille lähdettiin Hannan ja Nean kanssa siinä puoli yhden maissa. Keräiltiin kamoja kasaan ja sitten poni hetkeksi sisälle että saatiin laitettua se kuljetusta varten kuntoon. Lastaaminen oli hankalampaa kuin aiemmin, liekkö poni ajatellut ettei niin mukavasta tallista halua mihinkään lähteä. Saatiin kuitenkin poni kyytiin ja Ottohan matkusti oikein hyvin.
Lekolla Otto sai viettää pari tuntia karsinassa ja ihmetellä uuttavanhaa paikkaa. Me käytiin sillä välin Agrissa vähän shoppailemassa, itsellä mukaan tarttui Otolle ötökkänaamari ja lakunamppaa.

Tallille kun palailtiin, niin huomasin että Laura oli laittanut viestiä että myöhästyvät pikkuisen. Hengailtiin sitten tallissa jokunen hetki ennenkuin oli vuorossa Oton puunaus. Poni oli nopeasti valmis kun tehotiimi oli mukana. :D
Aluksi meille oli varattu maneesi, mutta koska sää oli niin hieno päätettiin siirtää valmennus ulkokentälle.

© Nea

Kerettiin kävellä vähän aikaa ennen Lauran saapumista. Ensin Laura kyseli minulta Otosta ja kahdelta muulta ratsukolta heidän tasoaan. Tunnilla oli melko eritasoista porukkaa, mutta onneksi Laura on niin super että pystyi opettamaan jokaista omalla tasollaan!
Alkuun tehtiin ihan käynnistä pysähdyksiä ja sitten ravissa päätyihin ympyrät ja pitkille sivuille käyntiin siirtymisiä. 

© Nea 

Laukkaa otettiin vuorotellen pääty-ympyrällä. Oton kanssa vaan laukkaa eteen pyörivämmäksi, hyvin huomasi että itsekseen ratsastellessa ei oikeasti tule vaadittua tarpeeksi eteenpäin liikkumista ponilta. 
Kun kaikki saivat laukattua kumpaankin kierrokseen, tehtiin lopuksi vähän väistöjä ravissa. Saatiin hyviä neuvoja vaikeamman suunnan väistöihin, eli väistöön oikealle. Sinne Otto meinaa kiemurrella ja madella ja vaikka mitä. Laura neuvoikin että aloitan tehtävän niin, että asetan Ottoa ensin oikealle ja näin saan ponin suoraksi. Sitten vasta aloitan väistön. Ja kas kummaa, sehän sujui paljon helpommin koko ajan! Väistöissä vasempaan haettiin vain eteenpäin liikkumista, sillä tähän suuntaan väistöt ovat todella paljon helpompia. 


Loppuraveissa Ottoa vielä patisteltiin liikkumaan eteenpäin, ja oikein hienosti se kyllä välillä kulkikin! Tunnilla siis tehtiin hyvinkin yksinkertaisia tehtäviä, mutta tarkoitus olikin saada poni kulkemaan oikein ja tietenkin saada minut vaatimaan Otolta sitä oikein liikkumista. Tunti oli hyvä, saatiin hyviä neuvoja ja oli kyllä huippua nähdä Lauraa pitkästä aikaa!

Saatiin Oton kanssa myös kehuja! Tai Otto sai, Laura sanoi että poni liikkuu kivasti ja varmasti tulee kulkemaan vielä paremmin kunhan kuntoa vielä kohotellaan sekä saataisi maha pienenemään vielä lisää. Oli kyllä kiva saada hyvää palautetta ponista! Huh, kun muistelee kevättä vuosi taaksepäin, ei olisi kyllä silloin ollut asiaa mihinkään valmennukseen. :D 

© Hanna

Oli huippupäivä ja ihana päästä Lauran tunnille pitkästä aikaa! Ja hienoa että Otto käyttäytyi superhyvin! Kentälläkin pystyttiin menemään rennosti pitkällä ohjalla, ja ainoastaan parit pikku lähdöt Otto otti kun talon päädyn puskissa oli jotain karmivaa. 
Ja voi että kun Otto näkii entisen tarhakaverinsa Felixin! Otto ensin jähmettyi korvat pystyssä ja sitten tarkkaili pikkuruunan perään vielä pitkään. Otto myös pääsi näkemään entisen "tyttöystävänsä" ponitamma Ilonan, hauska nähdä miten hyvin hevonen voi muistaa entiset heppakaverit. 

Tallissa jutusteltiin vielä hetki Lauran ja tallinomistaja Päivin kanssa, sitten pistettiin poni kotimatkaa varten valmiiksi ja eikun taas pienen taistelun jälkeen poni koppiin ja kotia kohti. 
Kotona poni asteli talliin huutaen kuin suurikin orhi. Otettiin Otto vielä pesarille ja Hanna huuhteli hiet ponista, minä yritin samalla tarjota ponille juotavaa. Oli kyllä muuten uupuneen näköinen poni! Ja varmasti olikin, en tiedä milloin, jos ikinä, Otto on ensin matkustanut, sitten tehty tunti kunnolla töitä ja vielä samana päivänä matkustettu takaisin kotiin. 

© Hanna

Lauantaina liikutin Oton kevyesti. Ensin meinasin laittaa ihan suitset, mutta koska poni oli niin über rento ja nukuksissa, laitettiin ohjat päitsiin kiinni. Mentiin kaikki askellajit läpi melkoisen rennosti, Ottoa ei kovin paljoa kiinnostanut liikkua reippaasti ja en minäkään siltä ihmeitä vaatinut. Kunhan se vain meni siinä askellajissa missä minä halusin. (Hanna huokaili meidän menoa, minä matkustelin ja Otto ei kyllä panostanut kulkemiseensa sen enempää.. :D)
Hömppäiltiin aikamme ja välillä poseerattiin Hannalle. Otto oli helppo pistää parkkiin, heti kun pysähdyttiin se yritti näyttää mahdollisimman väsyneeltä ja kärsivältä. Joten tottakai minun piti selässä sitten temppuilla vaikka miten päin. Tuo ylläoleva kuva kyllä kuvastaa meidän ratsastusta täydellisesti! Lopuksi Otto sai syödä kentän aidan yli tulevista oksista lehtiä.

© Hanna

Sunnuntaina Otto sai viettää vapaata. Maanantaina Hanna piti meille vielä vähän tuntia. Menin ilman satulaa ja tehtiin ensin vähän avoja ja väistöjä. Suurin osa ajasta sitten mentiin salmiakkikuviolla ravissa ja laukassa sekä niin että yksi suora laukkaa, yksi ravia jne. Alkuun tehtävä oli aika haastava, minä en ratsastanut tarpeeksi ja istuin etukenossa, mutta kun Hanna aikansa huuteli niin kyllä me loppua kohden sen verran tsempattiin että saatiin ihan kelpopätkiä aikaiseksi! 

Ja, tuota tuota. Mitähän tässä välissä onkaan tehty... Tänään lauantaina Otto oli vapaalla kun siltä otettiin takakengät pois. Kokeiltiin Ottoa ensimmäistä kertaa parin muun hevosen kanssa samaan laitumeen. Olivat kuulemma vähän juoksennelleet, mutta kun minä menin käymään niin Otto kyllä keskittyi olennaiseen, eli syömiseen. 
Perjantaina käytiin raviradalla rallittelemassa pikkuisen ja maastossa kävelemässä. Torstaina tehtiin kunnon kouluvääntöä. Otto oli melko reipas, mutta olisi mielummin juossut alta pois kuin käyttänyt energiaa oikeinpäin kulkemiseen. Käytiin välillä pieniä taistoja siitä miten ratsuponin oikein kuuluu käyttäytyä, mutta saatiin kyllä tosi hyviä pätkiä! Kummallekin tuli hiki ja Ottokin vaahtosi oikeista paikoista. ;) Ja suuhunkin oli ponille tullut "huulipunaa", eli se oli rentouttanut leukansa ja suunsa kunnolla eli sylkeä oli päässyt kertymään. 
Keskiviikosta en kyllä muista mitään, tiistaina taidettiin käydä maastoilemassa pitemmän kaavan mukaan. Käytiin mökkitien päässä ja sitten seikkailtiin metsässä metsäkoneen jälkeä pitkin. 

Eiköhän tässä nyt ollut kuulumisia tarpeeksi yhteen postaukseen. Palataan taas kun on jotain kertomisen aihetta! :)

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Rentoa poneilua

 ©Hanna

©Hanna

Perjantaina käytiin Varkaudessa valmentautumassa, aiheesta kirjoitan myöhemmin kunhan saan kuvia laitettua koneelle. 
Lauantaina ratsastin Oton kevyesti pelkillä päitsillä. Askellajit läpi, Otto oli aika väsyneen oloinen mutta liikkui kuitenkin eteenpäin kun pyysin. :D 
Sää oli ihana! Aurinko paistoi ja oli todella lämmin, sekin tietysti osaltaan väsytti ponia. Lopuksi Otto sai maistella lehtiä kentän aidan yli kasvavista puista, sen jälkeen käytettiin Otto tallissa melassivettä maistelemassa ja sieltä se pääsi sitten takaisin tarhaan. Eli hyvin kevyt päivä niin ponille kuin ratsastajalle.