Tulipahan käytyä Ypäjällä

Torstaina heti aamusta otin suunnan kohti Ypäjää, suunnitelmissa oli pieni reissunpoikanen Opistolle. 

Kurvasin 3-tallin parkkipaikalle joskus puoli kahden aikoihin, ajoissa näkemään ensin vähän Michellen ratsastustuntia ja sitten siskon tuntia. Eipä ollut ainakaan tylsää, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. ;)

Sitten suunnattiinkin muutaman mutkan kautta Ratsuriiheen, sillä Pieni ja Keltainen keskiviikkona juoksenteli niinkin kovasti että rikkoi toisen takajalan suojansa.. Eipä siis muuta kuin metsästämään sopivan kokoisia mustia suojia. Ensin meinasin jo luopua toivosta, sillä suojakorista ei sopivia löytynyt, mutta satuinpa sitten vilkaisemaan toiseen telineeseen ja siellähän sattuikin roikkumaan juuri oikeanlainen pari mustia pieniä hivutussuojia! :) Sattuivatpa olemaan vielä ihan samaa merkkiä kuin edeltäjänsä. Tarttui sieltä myös toiselle hepalle jouhiharja ja itselle Cavallon ihanan mukava ja lämmin fleece.

Illaksi olin varannut ratsastuskouluun tunnin, ratsuksi sain suomenhevostamma Parparan eli Parpin. Tunnilla ratsastettiin suurimmaksi osaksi uraa pitkin, tehtiin muutama voltti ja jokunen siirtyminen. Vähän, tai oikeastaan aika paljonkin, enemmän olisin kaivannut tehtäviä joissa hevosta olisi päässyt vähän enemmän työstämään. Parpi oli muuten oikein mukava ja herkkä (ja sillä on kyllä tosi kivat liikkeet istua!), mutta se makasi kuolaimella hurjan paljon, eikä sitä oikein saanut asetettua tms. Kyllähän Parpi teki mitä pyysin, meni suorana, siirtyi istunnalla, mutta silti jäin kaipaamaan pehmeyttä ja pyöreyttä meidän menoon. Nojaa, toisaalta, eihän sitä kovin suuria voi odottaakaan, kun ei tunneilla ole päässyt menemään juuri ollenkaan Ypäjän jälkeen. Kyllähän ne taidot ruostuu, pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja ruveta käymään tunneilla erilaisilla hevosilla edes kerran tai pari kuukaudessa. 

Myöhempään illalla piipahdettiin Puomissa syömässä ranskalaiset vanhojen aikojen kunniaksi. Oli mukava päivä, mutta kyllä väsyttikin päivän päätteeksi!

Tänään, perjantaina, herättiin aamulla aikaisin että sisko kerkesi käydä liikuttamassa A-hevosensa, Pertsan. Hirveän kivan oloinen hevonen, vaikkakin aika hirveän suuri. :D 

Siskon ratsastuksen jälkeen menin katsomaan kun Michelle ratsasti oman heppansa Opistohallissa. Siellä seisoskellessani mietin että sitten kun voitan lotossa, niin rakennutan itselleni ison ja lämmitetyn maneesin.

Tämän jälkeen olikin enää jäljellä siskon valmistujaiset. Tilaisuus oli onneksi aika lyhyt ja rento, niin päästiin lähtemään kotia kohti aika nopsaan. 

Niin, onnea vaan kaikille tänään valmistuneille hevostenhoitajille!

Ensimmäinen postaus vuonna 2015

Aika se vaan rientää, kohta ollaan jo tammikuun puolessa välissä vaikka tuntuu että vastahan sitä uutta vuotta juhlittiin.

Vuoden ensimmäisinä päivinä Otto sai olla aika kevyellä liikunnalla ja se sai myös muutaman ylimääräisen vapaapäivän. Olisikohan ollut 3.päivä lauantai, kun käytiin siskon kanssa Kuopiossa shoppailemassa. Alennusmyynneistä tarttui mukaan itselle kivoja vaatteita ja Hööksistä löytyi Otolle vähän "tarpeellisia" hankintoja. ;) Joku päivä tässä suunnittelin toteuttavani varustepostausta, koska meillä tosiaan on enemmän tavaraa kuin kesällä.
Mutta Hööksistä tosiaan mukaan tuli ihana petrolin värinen satulahuopa ja siihen sopivat pintelit. Ja pinteleihin tottakai uudet hyvät patjat. Ja pahis ponille pahis otsapanta pääkalloilla.
Käytiin myös Suitsisopissa ja Satulavyössä. Satulavyössä olisi ollut vaikka mitä ihanaa, mutta yritin hillitä itseni, sillä tavarat olivat suht hinnakkaita. Mutta sieltä kuitenkin ostin meille uuden juoksutusliinan, ihanan pinkin! Edellinen liina on entisen hoitohevoseni Titan jäämistöä, eli jo aika vanha ja vähän epämukava pitää kädessä ohuilla hanskoilla.
Suitsisopista ostin uudet Roecklit joissa sisällä on ohut kerros fleeceä. Olipa kyllä mukava ratsastaa taas pitkästä aikaa hyvillä ja pitävillä hanskoilla! Vanhat hanskani olivat jo niin hyvin käytetyt, että viimeinenkin pito niistä alkoi olla hävinnyt.

Oton kanssa ollaan päästy taas vähän enemmän treenaamisen makuun. Pari ensimmäistä kertaa "kenttätauon" jälkeen olivat kyllä aika kamalia. Otto säpsyili tosi paljon, kulki hurjan jännittyneenä ja ylireagoi apuihin tosi voimakkaasti. Jonkun kerran piti herra ponin kanssa keskustella käytöstavoista, ja esimerkiksi myös vasemmalle asettuminen oli ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Mutta hups, sitten Nea tuli koutsaamaan meitä, ja mitään ongelmiahan ei enää ollut. :D Poni kulki tasaisesti ja reippaasti, asettui hyvin ja oli ihan vaan tosi kiva. Noh, parempi näin.
Seuraavalla kerralla poni toimi vieläkin paremmin, kunhan nyt vaan kenttä saataisiin sellaiseen kuntoon että pystyisi menemään koulutreenin lisäksi vaikka edes puomeja.
Niin ja Neakin pääsi leikkimään parin päivän ajan poniratsastajaa, kun minä samaan aikaan liikutin T:n (joka myös on kulkenyut ihan hurja kivasti!).

Huomenna tiistaina Otto saa viettää vapaata, kun minulla on pitkä työpäivä. Ja on poni kyllä nyt taas reippaasti tehnytkin töitä monena päivänä putkeen. Keskiviikkona jatketaan harjoituksia levännein mielin, toivottavasti. :)