Maastoilua maastoilua

Eilen Otto sai olla vapaalla, tänään sitten lähdettiin maastoilemaan. Jo kuntoon laitettaessa Otto oli vähän häslä ja höyrysi kuin mikäkin kisaponi. ;)

Ulkona Otto kuitenkin rauhoittui, ja päästiin hyvin matkaan. Mentiin ensin mökkitietä pitkin, siellä tehtiin käynnissä vähän avoja ja pohkeenväistöjä sekä temponvaihteluita. Ravissa pyrin saamaan Ottoa kuulolle, välillä maastossakin pitää yrittää leikkiä kouluponia. Ravissakin tehtiin temponvaihteluita, ja Otosta löytyi aika hienon letkeää ja jopa isoa ravia kun se malttoi pysyä rentona.

Takaisin päin tullessa raviin löytyi vielä yksi vaihde lisää. ;) Loivassa ylämäessä tehtiin muutama laukannosto, tuli aika kivan tuntuisia pyöreitä ja ilmavia nostoja! Välillä Otto meinasi heittäytyä villiksi, nakkeli niskojaan ja pisti turbovaihteen silmään. Minä vain nauroin selässä, on tiedättekö aika mahtava tunne, että se entinen laiska poninpullero haluaa nyt vapaaehtoisesti liikkua!

Maisemaa mökkitieltä, ©Hanna

Käytiin vielä raviradalla ravaamassa ja laukkaamassa muutama kierros. Hieronta ja maastoilu on kyllä tehnyt Otolle hyvää. Poni on mukavan letkeä sekä liikkuu reippaasti ja mielellään. Raviradalta poistuttiin toista reittiä mitä normaalisti, niin tuli samalla kahlattua hangessa. Ottoa piti vain vähän rajoitella vauhdin kanssa, pikkuisen turhan reteesti poni lähti lumipenkkaa kohti tarpomaan. :D

Tallin tienhaarassa Otto valitsi sen mökkitien ja minä annoin mennä. Naureskelin vain että nyt taisi ponilla mennä reitit sekaisin. Touhukkaasti Otto tallusti menemään, kunnes jonkun ajan kuluttua se pysähtyi ja taisi tajuta mokansa. :D

Oli kyllä taas mukava maastoreissu, ihanaa kun Otosta on tullut niin reipas! Ja vielä hyvällä tavalla reipas, enää se ei käytä energiaa säpsyilyyn ja pöllöilyyn, vaan ihan siihen liikkumiseen. Tuon energian kun saisi kestämään tulevaisuuden koulu- ja estetreeneissä. Maastoilua vain tarpeeksi useasti niin eiköhän mielenkiinto muuhunkin tekemiseen kestä. Odotan vain innolla lumien sulamista, sillä nyt metsäreitit ovat niin umpihankea ettei niille uskalla lähteä seikkailemaan.

Noniin, mutta näihin höpinöihin onkin hyvä lopettaa tällä kertaa!

Maastoilua ja laukanvaihtoja

Kuulumisia kuulumisia, mitähän sitä osaisi kirjoitella oikein tänne. Noh, eipä meille oikein mitään ihmeellistä kuulu. Muutaman kerran ollaan käyty kentällä pyörähtämässä, mutta suurimmaksi osaksi ollaan maastoiltu ratsain ja taluttaen sekä käyty hölkkäämässä raviradalla.
Otosta on alkanut kuoriutua ihan super maastoponi, taitaa tuo luottamuspuoli olla jo ihan kivalla mallilla meillä. :) Raviradalla kruisailu on kyllä ihan parasta, poni kulkee rennon letkeää hölkkää, laukat nousee aika kivan pyöreästi ylämäkeen siellä ja "alkuverkkalaukan" jälkeen ponista löytyy paljon vaihteita.
Tänäänkin käytiin vielä viiden aikaan pyörähtämässä radalla, ensin ravattiin kierros, sitten yhteensä noin puolitoista kierrosta laukkaa, sekä vasenta että oikeaa. Lopuksi ravailtiin reilu kierros ja voi että miten kivaa ravia Otto taas esitti! Loppukäynneissä se ei enää hyydy, vaan kävelee selän läpi reippaasti korvat hörössä ja katselee maisemia. :)

Mutta ai niin! Ollaanhan me kuitenkin keretty pikkuisen uutta juttua kokeilemaan, nimittäin laukanvaihtoa! Tässä yksi päivä ajattelin vain kokeilla mitenkähän tuo vaihtaminen onnistuisi, kun Oton laukan laatu on parantunut aika paljon kesästä. Hyvä etten pudonnut hämmästyksestä selästä, Otto nimittäin teki puhtaan vaihdon ihan hups vaan! Eikä se edes tuntunut mitenkään erityisen vaikealta. Super poni!
Ja pari päivää myöhemmin kokeilin ihan mielenkiinnosta uudestaan, niin kyllä, Otto osaa tosiaan tehdä laukanvaihdon kunhan vain kuski osaa pyytää. Muutama vaihto tuli ristiin, mutta myös puhtaita vaihtoja saatiin. Kunhan kelit ja kentän pohja paranevat, niin tästä onkin ihan huippuhyvä jatkaa treenejä!

Meillä oli viikonlopun ajan kokeilussa yksi koulusatula, harmi vain se oli vähän liian kapea, mutta olipa kyllä kiva edes muutaman kerran päästä istumaan koulupenkkiin. Sopiva koulupenkki on nyt kyllä ihan pakko saada! Että jos joku tietää kaarevahkoon/kaarevaan, leveähköön/leveään ja lyhyeen (paneelit max 45cm) ponin selkään sopivaa koulusatulaa, infotkaa mulle!

Viikonloppuna olisi luultavasti reissu Kuopioon, satulan palautusta ja ehkä hitusen shoppailua. ;) Tällä viikolla luultavasti maastoillaan enimmäkseen Oton kanssa, sillä nyt leutojen säiden vuoksi kenttä on melko liukas loskasta. Mutta ei se mitään, mikäs sen mukavampaa kuin maastoilla huippu ponilla jo ihanan valoisina iltoina!

PS. Viikonlopun aikana olisi myös suunnitteilla varusteiden kuvaamista, eli toivottavasti myös vihdoin ja viimein Varustepostaus!

PPS. Viime viikolla Ypäjältä tuli suru-uutisia, sillä ihana ensimmäisen vuoden nimikkoni Lasina oli jouduttu lopettamaan 17. päivä mahasta löytyneen kasvaimen vuoksi. Nuku hyvin kaunis tamma ♥

Kuulumisia

Otollahan oli tämän kuun ensimmäisenä päivänä hieroja, ja alkuviikosta sitten soittelinkin eläinlääkärille että poni pitäisi rokottaa tässä lähiaikoina. Kävipä sitten niin hyvä tuuri, että ell pääsi tulemaan samana päivänä!
Vähän jänskätti rokotustilanne, sillä en yhtään tiennyt miten Otto piikkiin reagoisi. Mutta pöh, ponia vähän jännitti uusi vieras ihminen, mutta leipää nassuun niin hyvin meni. Otto pienesti reagoi ainoastaan siihen kun neula läpäisi ihon. Sen jälkeen ei mitään. Hieno poni!

Välillä on ollut ihanan aurinkoisia päiviä heppailla!

Otto saikin viettää sitten vähän rokotuslomaa/hermolomaa/lomaa ylipäätään. Minä ratsastelin tallin toisella hevosella ja puunailin Ottoa. Loman jälkeen aloitettiin liikutus suht kevyesti, lähdettiin talutuskävelylle maastoon. Voi että, kyllä huomasi että poni oli päässyt lomailemaan ja lataamaan akkuja! Otto käveli ihan hurjan reippaasti ja olisi halunnut ravata koko ajan. Ja nakkeli niskojaan kun ei päässyt menemään kovempaa. :D Otettiin pari hölkkäpätkää, niin pääsi poni oikomaan jalkojaan pikkuisen reippaammassa vauhdissa.
Pitää kyllä sanoa, että olen Otosta hirmuisen ylpeä! Se ei enää säikähtäessään yritä tulla ihmisen päälle, vaan kunnioittaa käsittelijäänsä. Nyt sen kanssa on mukava ja miellyttävä lenkkeillä, ei enää tarvitse pelätä sitä että se yrittäisi karata tai jyrätä.

©Nea

Kentällä on tehty vähän väistöjä yms. ja ollaan haettu hyvää ja reipasta liikettä kaikissa askellajeissa. Yksi päivä tässä meinattiin lähteä maastoon, mutta heti alkumatkasta metsästä alkoi kuulua kamalaa ryminää, ja siellähän olikin metsäkone töissään. Otto pelkäsi sitä niin kamalasti, että jätettiin se maastoretki toiseen kertaan. Mentiinkin sitten raviradalle ensimmäistä kertaa ilman kaveria. Ensin hölkättiin kierros verryttelyksi, sitten mentiin pari kierrosta niin, että suorat laukattiin. Lopuksi vajaa kierros hölkkää pitemmällä ohjalla ja sitten loppumatka käynnissä.
Otto meni tosi hienosti, käyttäytyi nätisti ja oli tyytyväinen kun pääsi liikkumaan reippaammin. Olenkin nyt ajatellut aloittaa "maastokuurin" päivien pidetessä. En itse ainakaan tykkää lähteä pimeällä maastoon ja sen vuoksi maastoilu onkin jäänyt vähemmälle. Nyt taas kun valoisaa on pitempään, voi töittenkin jälkeen lähteä vielä maastoon eikä pimeys heti yllätä.

©Nea

Eilen Otto sai vapaapäivän ja tänään Milla käy sillä ratsastamassa. Viikonlopuksi ei ole mitään suurempia suunnitelmia, mennään vaan fiilispohjalla. :)

Vuosi yhteiseloa Pienen ja Keltaisen kanssa

Tänään tosiaan on minun ja Oton ensimmäinen vuosipäivä, minun ensimmäinen vuoteni hevosenomistajana ja Oton ensimmäinen vuosi yksityisponina. Niin se aika rientää, tuntuu kuin vasta äsken olisin jännityksellä ollut Leko-tallin toimistossa kirjoittamassa ponin kauppakirjaa ja omistajanvaihdos papereita. Mutta myös toisaalta tuntuu kuin Otto olisi ollut minun jo paljon pitempään. Paljon on vuoden aikana opittu, on ollut ylä- ja alamäkiä, hankalia hetkiä, mutta paljon myös niitä hyviä hetkiä. Ja loppujen lopuksi, päivääkään en tästä vuodesta vaihtaisi. :)

Ja tähän loppuun saatte kuvien kera pienen tiivistelmän minun ja Oton ensimmäisestä yhteisestä vuodesta.

Helmikuu 2014

Helmikuun ensimmäisenä päivänä Otosta tuli virallisesti paperilla minun ponini. Tämän ensimmäisen kuukauden aikana kohotettiin ponin kuntoa ja nautiskeltiin maneesitallin luksuksesta. Vaikka olin Ottoa ratsastanut pitkään ennen sen ostoa, en ollut sille silti mitenkään tuttu ihminen, ja ponihan sitten testaili minua (ja myös muitakin) ihan urakalla mm. karkailemalla ja jyräämällä.

Maaliskuu 2014

Maaliskuussa, tai oikeastaan helmikuun lopussa jo, Otto muutti minua lähemmäs Heinävedelle. Matka sujui hyvin, ja ensimmäiset hetket uudella tallilla ponilla meni vain ihmettelemiseen eikä se muistanut olla tuhma. :D Edelleen meillä oli kunnioituksen kanssa ongelmia, Otto ei kiinnittänyt ihmiseen juuri huomiota, karsinassa se oli ihan kamala. Ratsastaessa se testasi että onko pakko. Maaliskuussa käytiin myös ensimmäiset maastoreissut ponin kanssa, onnistuneesti!

Huhtikuu 2014

Huhtikuussa saatiin vähän edistystä ratsastuksessa, Otto alkoi liikkua välillä jo ihan mielellään ja sen askel alkoi muuttua pidemmäksi. Ponin käytös oli vieläkin vähän hankalaa, mutta kuitenkin alkanut jo parantua. 

Toukokuu 2014

Toukokuussa Otto nautiskeli mutakylvyistä ja auringonpaisteesta. Ratsastuspuoli oli samoilla linjoilla kuin huhtikuussa. Huono satula vain sai kuskille aikaan mukavan pienen asentovirheen, jonka korjaaminen on edelleen käynnissä.. 

Kesäkuu 2014

Kesäkuussa Otto edelleen nautiskeli mutakylvyistä ja minä kiitin onneani että olin ostanut Magic Brusheja. Juoksuttaessa Otto liikkui jo tosi kivasti. Koska oikeita esteitä ei ollut, niin rakenneltiin omia esteitä ja Otosta kuoriutui oiva pieni "maastoeste"poni! Kesäkuussa kerettiin kokeilemaan myös päitsillä ratsastamista. Luottamus ja kunnioitus alkoi olla paremmalla mallilla ja Otto oli yleensä suurimman osan ajasta mukava käsitellä. Kesäkuussa Otto tosin myös saikkuili sen mysteeriontuman vuoksi, joka myöhemmin selvitettiin lihasjumeista johtuvaksi. 

Heinäkuu 2014

Heinäkuussa luotin Ottoon paljon enemmän kuin aiemmin, ja Otto myös käyttäyti oikein mainiosti. Päästiin myös Leko-tallin opettajan tunnille. Tunnin aikana sain ajatuksesta kiinni miten Oton kuuluisi liikkua. Kesän aikana meidä satula oli alkanut tuntua epäsopivalta ja alkoi haitata Oton liikkumista valumalla liikaa eteen. Joten kesän aikana Otolla ratsastettiinkin paljon ilman satulaa. Heinäkuu oli ehkä mukavin kuukausi Oton kanssa siihen mennessä. :)

Elokuu 2014

Elokuussa edessä oli jonkun verran muutoksia. Ensimmäinen ja pienin oli Oton uusi kampaus. Peikkotukasta ratsuponiharjaan. ;) Suurempi muutos oli muutto toiselle tallille. Tällä tallilla oli tarjota paremmat puitteet, esim. aidattu kenttä, säännölliset tarhausajat, pesukarsina ja monipuoliset maastoreitit. Sekä hyvä estekalusto. 

Otto suhtautui muuttoon aivan hurjan hyvin, se oli uudessa paikassa kuin se olisi aina ollut siellä! 

Syyskuu 2014

Syyskuussa Otto pääsi kokeilemaan irtohypytystä. Vaan eiköhän tuo joskus tuntiponiaikoinaan ole tuota hommaakin tehnyt, konkarin ottein poni hoiti homman kotiin!

Tässä kuussa käytiin tutustumassa uusiin hienoihin maastoreitteihin, ja alkujännityksestä päästyään Otto rakastui etenkin metsäreitteihin. 

Lokakuu 2014

Lokakuussa ratsastusta haittasivat vaihtelevat kelit, ja suurimman osan ajasta kenttä olikin ihan koppurajäässä. Mutta päästiin myös muutaman kerran ratsastamaan ihan kunnolla, ettei ihan kokonaa jäänyt tuo kouluratsastus unholaan. Syyskuussa hypättiin jo melko säännöllisesti, niin lokakuussahan ne estetreenit sitten jo loppuivatkin. 

Marraskuu 2014

Marraskuussa kahlailtiin välillä lumessa, välillä sohjossa. Otto pääsi ensimmäisen kerran kokeilemaan ohjasajoa, ja yhtä ryntäystä lukuun ottamatta poni toimi siinäkin hommassa tosi hienosti! 

Joulukuu 2014

Joulukuussa Otto pääsi raviradalle rallittelemaan, käväistiin jäällä pieni lenkki kokeilemassa miten poni siihen suhtautuu. Kentän kunnon mukaan päästiin myös ratsastamaan jokusen kerran "oikeasti". Pakkasilla hömppäiltiin ilman satulaa. 

Tammikuu 2015

Tammikuun ensimmäiset päivät Otto sai ottaa loman kannalta, sitten käytiin muutaman kerran maastossa ja raviradalla hölkkäämässä. Otto sai myös vähän uusia kivoja varusteita alennusmyynneistä. :) 

Nykyään Otto on ihan huippumukava poni, se on yleensä miellyttävä ratsastaa, tekee mielellään töitä, se ei enää yritä karkailla ja on ihanan helppo käsitellä. Uuden tallin rutiinit ja rauhallinen ilmapiiri tuntuvat sopivan Otolle todella hyvin, se on hirmu tyytyväisen oloinen. Niin, ja Pikkupihlajassahan Otto oli tullut läpi tarhasta jossa oli sähkölanka ja lankku. Leko-tallilla Otto karkaili tarhasta. Nykyään Otto on lanka-aidassa, jossa ei nyt paljon lumen vuoksi kierrä sähkö. Eikä se minun tietääkseni ole kertaakaan yrittänyt karata sieltä. 

Nykyään Ottoa voi taluttaa pelkällä tavallisella riimunnarulla, myös vieraatkin ihmiset. Jos Otolla on joskus sellainen "karkailupäivä", niin sen näkee onneksi etukäteen ponin olemuksesta ja käytökseen voi varautua. Otosta on kuoriutunut ihan mahtavan ihana ja kiltti poni, joka kunnioittaa ihmistä ja joka yrittää parhaansa.

Kulunut vuosi on ollut mahtava ja toivottavasti meillä on Oton kanssa edessä vielä monta yhteistä vuotta!