sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Rentoa poneilua

 ©Hanna

©Hanna

Perjantaina käytiin Varkaudessa valmentautumassa, aiheesta kirjoitan myöhemmin kunhan saan kuvia laitettua koneelle. 
Lauantaina ratsastin Oton kevyesti pelkillä päitsillä. Askellajit läpi, Otto oli aika väsyneen oloinen mutta liikkui kuitenkin eteenpäin kun pyysin. :D 
Sää oli ihana! Aurinko paistoi ja oli todella lämmin, sekin tietysti osaltaan väsytti ponia. Lopuksi Otto sai maistella lehtiä kentän aidan yli kasvavista puista, sen jälkeen käytettiin Otto tallissa melassivettä maistelemassa ja sieltä se pääsi sitten takaisin tarhaan. Eli hyvin kevyt päivä niin ponille kuin ratsastajalle.


lauantai 23. toukokuuta 2015

Hehkutusta!

Pakko nyt päästä hehkuttamaan!
Nimittäin, ensi viikon perjantaina lastataan Otto traikkuun ja käännetään auton keula kohti Varkautta, tarkemmin sanottuna Leko-Tallia!
Siellä meitä odottaa Laura Porthanin kouluvalmennus! Laurahan on siis Ypäjän Hevosopiston opettaja, joka on tietääkseni virkavapaalla tämän vuoden. Ja Laura on opettajan ihan huippu ja toivonkin että saadaan paljon hyviä vinkkejä Oton ratsastukseen.
Nyt ei voi muuta sanoa kuin JES!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Vanhojen muistelua


Tekipä mieli vähän muistella menneitä ja katsella blogissa julkaistuja kuvia. Pahoittelen kuvien heikkoa laatua.

Vuosi varmaan 2007, maastoilua iltahämärissä Titta-tammasen kanssa.
©Äiti tai Hanna


Viimeisiä kuvia Titasta vuonna 2010.


Oih ja voih. Ja sitä oli kuvitellut olevansa ihan hyväkin ratsastaja... Kesä 2011 ja Viivi.
©Hanna varmaan


Ratsastajan asento hieman korrektimpi. Varmaan myös vuosi 2011 ja Sani.
©Nea tai Hanna


2009 ja ihana Jasmiina.
 ©Hanna


Valkoinen Espanjalainen, mahtava hevonen! Vuotta en varmaksi muista, varmaan 2011.
©Nea


2012, ihana mamma Lasina ja minä naama ylivalottuneena. 
©Noora K.


Urhon kanssa estetunnilla Opistohallin kentällä vuonna 2012.
©Janina L.


Ylverin kanssa polskuttelemassa 2011 tai 2012. 
©Anni?

Britan kanssa estetunnilla 2012, kivaa oli ilmeestä päätellen!
©Noora K.?


Maastoesteitä Jaanilla 2012, vitsit oli kivaa!
©Janina L.


Ypäjä Jeremy päivän tai parin ikäisenä. 2012


Kepalla ajelemassa, 2012 varmaan taas.



Ihana ja kaunis Nanna!


Joskus sitä vaan onnistuu saamaan kivan kuvan! Ypäjä Jatsi maalaismaisemassa 2012.


Pallomahainen Alleri 2012.


Lasina ja Jeremy näyttelyissä, lapsi ihan äitinsä näköinen. 


2012 HIHS ja raitapaidat radalla.


Poniratsastaja ja pikkuinen Karkki.


Videolaatu, Eltan kanssa 75cm okseri eikä edes kuoltu!


Ekuli ja erikoinen satula.


Kaunis Tinakenkä.


Koviksen kanssa selvittiin mun ekasta kouluradasta!


Hieno ja paras Ipetus! 


Pieni ja pyöreä Magia.


Maikin kanssa reippailua 2013.


Valjasverstaan koristuksia.


Ylveri ja varsuli villeinä.


Ensimmäisiä kuvia Oton kanssa.


2013 kun vuokrasin Ottoa kerran viikossa.


Taiston kanssa estenäytössä.


Tahmatassu Vertin kanssa koulunäytössä.


Otosta onkin paljon kuvia vuodesta 2012 eteenpäin. :)

tiistai 12. toukokuuta 2015

Lauantain estehyppelöiset ja muuta mukavaa

Elikkäs elikkäs, lauantaina sain Nean mukaan tallille ja rakennettiinkin jokunen este kentälle. Edellisenä päivänä kävin Oton kanssa maastossa ja sitä edeltävän päivän Otto oli vapaalla. Joten virtaa oli sopivasti ponissa. :)

Taiteilin teille tällaisen hienon ratapiirroksen!

Eli periaatteessa noilla esteillä mentiin erilaisia teitä. Ensin kyllä mentiin ravipuomeja, jotka meni hyvin. 
Niin, ja siis alkuun mentiin ilman jalustimia. Tuskaa. Etenkin kun alusta tuntui että Otto ei oikein reagoi apuihin ja oli vähän laiskahkon tuntuinen. Tehtiin ilman jalustimia hyppyjä kavaleteille erilaisilla teillä. Ensimmäiset "hypyt" oli kyllä ihan naurettavia, minä olin ihan hukassa siellä satulassa, matkustelin vain ja nauroin ja huusin Nealle.

Lopuksi ilman jalustimia tultiin tuo vihreä este, joka oli siis valkoinen ristikko. Kun sain Oton liikkumaan kunnolla eteen niin ei niissä hypyissä ollut sitten mitään vaikeaa. 
Sitten sainkin ottaa jalustimet jalkaan ja Nea korotteli esteitä. 
Tultiin tuota 20m väliä, ensin väli jäi ehkä vähän lyhyeksi/pitkäksi, sillä Otto otti siihen joko 5 laukkaa ja hyppy kaukaa tai 6 laukkaa ja hyppy läheltä. Pienen fiksauksen jälkeen askelet sopivat loistavasti. :)
Tultiin mm. tuota väliä kummastakin suunnasta, yleensä Otto meni sen sujuvasti kuudella askeleella, kerran se taisi vähän innostua ja pinkoi semmoista laukkaa että pääsi hyviin paikkoihin viidellä laukalla. (Tuo tehtävähän on siitä hyvä, että kun joskus taas reenaillaan hyppyjä ja saadaan varmuutta hommaan, niin tuossahan pystyy tosi hyvin pelaamaan noiden askeleiden kanssa!)
Ja myös niin, että vaikka ensin oikeasta kierroksesta tuo vasemman puolimmainen oranssi, siitä toiselle punaiselle, vasemmalle kaartaen toinen oranssi ja siitä tuolle "ekalle" punaiselle. 
Plus Nea teetätti meillä niin pitkiä ratoja noilla että en enää edes muista niitä. :D

Lopuksi halusin tulla vähän isompaa, sillä esteet säilyivät mukavan ja helpon korkuisina noiden tehtävien ajan, eli olisiko ollut noin 60cm? Minä sitten sanoin Nealle että korottaa tuota vasemman puolimmaista punaista pari reikää, tarkoituksena tulla linja oikeasta kierroksesta.
Pari kertaa pyysin korottamaan ja lopuksi Nea vielä ehdotti että no vielä pikkuisen voi nostaa. ;) No mikäjottei, hypyt suijuivat nimittäin tosi hyvin, Otto oli tosi reipas ja imi esteille tosi hyvin! Olikohan että sillä viimeisellä kerralla Otto tuli ensimmäiselle punaiselle vähän hassusti, mutta hyvin me kummatkin tsempattiin ja päästiin viimeinen pysty mallikkaasti yli.
Vasta hyppäämisen jälkeen Nea sitten paljasti esteen korkeuden, ja kappas vaan, niin me Oton kanssa ylitettiin meidän ensimmäinen yhteinen 90cm este! Jee, hyvä me! 
Olin aika ylpeä Otosta, ja vähän ehkä itsestänikin, sillä missään vaiheessa ei hirvittänyt ja löysin itsestäni vähän sitä entistä rohkeutta esteillä. Eli jos joku ongelma ilmeni hyppyjen välissä, en jäätynyt ja heittäytynyt matkustajaksi, vaan yritin jopa tehdä asialle jotain. Ja että minä oikeasti tykkäsin ylittää niitä meille (minulle) isoja esteitä!

Huhhuh, ja minä kun ajattelin etten ikinä uskalla Oton kanssa ylittää tuon korkuisia esteitä! :D Mutta, tästä on hyvä jatkaa!


Tällä viikolla toivottavasti saan kaksi satulaa sovitukseen. Yhden koulusatulan ja yhden estesatulan ns. kakkospenkiksi. Siispä ristin sormet kyynärpäitä myöten ja pidän peukut pystyssä että nyt vihdoin löytyisi sopiva satula! Loppukuusta olisi nimittäin luvassa kouluratsastusta huippuopen valvonnassa, joten satula olisi hyvä löytää ennen sitä.
Ja tällä viikolla pitäisi tulla myös kaksi muuta pikku pakettia Otolle, mutta niistä lisää kunhan ne saapuvat. :)

maanantai 4. toukokuuta 2015

Uutta tekstiä, vanhempia kuvia

Enpäs malttanut olla kirjoittamatta tämän päivän heppailuista. Kuvituksena saatte katsella paria kuvakaappausta "ei-mennyt-niinkuin-strömsössä"-tilanteista perjantailta.

Tänään ratsastin ensin Topilla. Perus verkkailut kevyessä ravissa, voltti joka sivun keskelle. Laukassa ensin vain ympyrällä myötälaukkaa sekä vähän laukannostojen harjoittelua. Kun laukka oli jo pyörivämpää niin ajattelin että olisi aika pikkuhiljaa harjoitella myös vastalaukkaa, se auttaisi hyvin suoristamaan ja tasapainottamaan Topia.
Periaatteessa siis samaa kuin Oton kanssa eilen, eli kahdeksikolla niin että toisessa päädyssä myötälaukkaa ja toinen pääty vastalaukkaa. Ensin Topi ei ihan meinannut tajuta tehtävää vaan vaihtoi ravin kautta myötälaukalle. Kun sitten itse vähän liioittelin laukka-apuja ja istuntaa, niin hyvinhän se vastalaukkakin sujui!
Ensin vastalaukkaa tehtiin vain osa ympyrästä niin että kerkesin itse siirtää Topin raviin. Lopuksi tehtiin kumpaankin suuntaan kahdeksikot laukassa ja saatiin onnistuneet vastalaukat! Jee, hyvä me!
Lopuksi keventelin vielä kahdeksikolla hetken ja loppukäynnit talutin.
Topilla on kyllä niin ihana motivaatio työntekoa kohtaan! Kovasti se yrittää parhaansa ja on liikutuksen jälkeen hyvin tyytyväisen oloinen vaikka olisikin ollut vähän rankempaa. Ja tänään etenkin Topi oli todella mukava ratsastaa. Kevyt, reipas ja rento. :)

Otto järkyttyi, tästä videosta saisi niin monta "hienoa" kuvaa. ;)

Oton kanssa lähdettiin ilman satulaa maastokävelylle. Mentiin mökkitietä pitkin suurin osa matkasta, mutta poikettiin yhdelle aukolle tutkailemaan epätasaisempia reittejä. Otto tosin keskittyi katselemaan järvimaisemaa eikä kovin paljoa kiinnittänyt huomiota jalkoihinsa. 
Oli kivaa ja rentoa! Ihanaa miten Otosta on tullut tuommoinen mamman mussukka jolla uskaltaa reilusti lähteä maastoonkin ilman satulaa. Ei tarvitse enää pelätä sitä että ensimmäinen reaktio pelottaviin asioihin olisi paikalta poistuminen holtittomasti. Hieno poni!

Koipi nousee, villi poni!

Huomisen heppailuista en osaa vielä sanoa, se niin riippuu säästä, heppojen mielialasta, omasta jaksamisesta yms. Jotain kyllä tehdään, mutta huominen näyttää että mitä! 


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Vapun kuulumiset

Nyt on ulkoasu päivitetty pikkuisen keväisempään lookiin, olihan jo aikakin. Kiitos siskolle bannerista!

Perjantaina Otolla oli edessä vähän estetreeniä sisko kuskina. Verryttelyn aikana olin kerennyt kantaa kentälle jo sen verran estekalustoa että saatiin neljän ja kolmen puomin "sarja" tehtyä, ravipuomit siis. Välit olivat 5 jalanmittaa, ja se sopi Otolle ihan todella hyvin! Poni puksutteli puomit uskomattoman sujuvasti!

Puomien jälkeen rakensin pysty-okseri sarjan, jonka väli oli alkuun vähän hakusessa. Noh, esteet minimaalisiksi ja testaamallahan se lopullinen sopivuus selviää. Ensin väli oli jäänyt pitkäksi, joten pienen fiksaamisen jälkeen Otto tuli sen melko sujuvasti.

Sitten vuorossa oli portti. Edellisen kerran Otto oli sitä hypännyt viime syksynä, mutta pitkästä tauosta huolimatta se ei edes kummemmin vilkaissutkaan estettä. Portille tuli myös vinoja lähestymisiä. Ensimmäisessä vinossa lähestymisessä Otto oli vähän kummissaan ja teki aika mielenkiintoisen loikan, siskon kanssa naurettiin sille jälkeenpäin kun videolta katsottiin sitä hidastettuna. :D
Portilta ratsukko jatkoi pelkälle pystylle muutaman kerran. Lopuksi nostettiin pystyä pari kertaa ja viimeisillä hypyillä se oli 80cm. Hypyt suijuivat hyvin, mutta Otolta meinasi puhti loppua kesken kaiken. Täytyy siis nyt lisätä treeneihin puomityöskentelyä sekä esteitä. Sekä tietysti koulupuolellakin täytyy kuntoa nostattaa ja vaatia ponia pikkuhiljaa liikkumaan kunnolla oikein ja reippaasti.
Perjantaina muuten myös irtohypytettiin Topi. Vitsi mikä estehirmu siinä! Se pisteli ihan omatoimisesti kujaa pitkin kun puomit olivat maassa kasoissa. Eikä sitä kujaan muutenkaan tarvinnut kovin kummemmin käskeä. Loppujen lopuksi viimeinen okseri oli 100cm, ensimmäisellä kerralla Topi pudotti puomin takasilla. Seuraavalle kerralle se korjasi virheensä ihan superhyvin ja tosi huolella nosti takajalat hypyssä! Takapuomi putosi kyllä toisella kerralla, mutta se kyllä putosi ihan superkevyestä kolahduksesta.
Hirmu hieno Topi! Metrin esteellä sillä oli minun silmään tosi kivan näköinen hyppytyyli! Oli se itse heppakin melko tyytyväisen näköinen hyppäämisen jälkeen. :)



Eilen lauantaina kävin Otolla ensin puolisen tuntia maastossa ja sen jälkeen pyörähdettiin vielä kentällä kun se oli tyhjänä. Tehtiin vähän aikaa laukkatyöskentelyä, harjoiteltiin laukanvaihtoja. Alkuun oli taas melko hakemista, mutta lopuksi saatiin pari onnistunutta vaihtoa.

Tänään menin Otolla ilman satulaa koulua. Käynnissä pysähdyksiä ja väistöjä, ravissa voltteja ja kunnollisen tuntuman ja asetuksen hakemista. Laukassa kahdeksikolla niin, että toinen ympyrä tuli vastalaukkaa, sekä yhdellä ympyrällä myötälaukan työstämistä. Olikin melkoinen urakka saada vasempaan kierrokseen sisäpohje läpi! Mutta kun sen sai läpi, niin asettuminen olikin hurjan helppoa ja pätkittäin poni kulki tosi kivan tuntuisesti selkä ylhäällä!
Lopuksi ravailtiin ympäri kenttää ja tehtiin paljon voltteja. Ravissa yritin saada Oton kulkemaan takajalkojaan käyttäen. Taisin siinä onnistuakin, sillä ravi muuttui pompottavammaksi eli Otto siis käytti selkäänsä ravatessaan.
Huhhuh, taisin minä tällä kertaa hikoilla enemmän kuin Otto! Nyt kyllä täytyisi löytää joku hyvä opettaja kouluratsastuspuolelle että oikeasti päästäisi nyt kehittymään.


Huomenna varmaan mennään maastoon, sillä poni on nyt joutunut hikoilemaan muutamana päivänä peräkkäin, ettei vaan käy Otolle tylsäksi ja lihaksille sekä pääkopalle pieni lepohetki. Torstaina Otto saa vapaan, kun minulla on taas satuloiden kuskaamista. Ja meillehän on tulossa Passierin koulupenkki sovitukseen, toivottavasti se nyt parin päivän sisään saapuisi!

Eiköhän tässä ollut juttua taas yhdelle kertaa, minä lähden kohta unten maille että jaksaa taas "pirteänä" kömpiä huomenna aamulla töihin..!