Otsikon keksiminen on kyllä vaikeaa

Tänään viimeisen lomapäivän kunniaksi ratsastin kolme hevosta, auringon paahtaessa ja tietenkään ei nahkassa ollut aurinkorasvaa kuin niskan tatuoinnin kohdalla. Tämä kostautui sitten iltapäivään mennessä, ja voi kamala kun nahka on nyt punainen kuin rapu! Paitsi siitä niskan tatskan kohdalta, kyllä siinä hyvin huomaa että ei se aurinkorasva ole ihan turhake.. Noh, vahingosta viisastuu ja muistanpa kyllä seuraavana aurinkoisena päivänä hölvätä sitä rasvaa kunnolla.

Mutta, takaisin hevosjuttuihin. Tänään oli tarkoituksena vähän hypätä.
Otto jo laitumella oli tosi jännittynyt, ilmeisesti paarmat kiusasivat sitä niin paljon. Poniraukka juoksi ympäriinsä laidunta, mikä on siis Otolle erikoista sillä yleensä se ei turpaansa nosta ruohikosta. Eilen sunnuntaina ratsastin Otolla koulua, tehtiin siirtymisiä ja laukannostoja keskihalkaisijalla. Pystyttiin eilen käyttämään koko kenttää, puskissa ei ollut mörköjä.
Toisinkuin tänään. Liekkö siellä pitkänsivun pusikoissa ollut oikeasti joku mörkö, nimittäin Otto ei olisi halunnut mennä lähellekään sitä sivua. Päästiin kuitenkin pitkää sivua kulkemaan, Otto tosin oli ihan super jännittynyt ja oli valmis ponkaisemaan karkuun pienestäkin äänestä. Lisäksi toisen lyhyen sivun pusikoissa lintuja vaani joku vieras kisu, sekin aiheutti ponille päänvaivaa.
Olikin oikein mukava ja rento fiilis aloittaa päivän hyppelöt. ;)

Tänään mentiin kolmen esteen innaria, okseri-pysty- sarjaa yhden askeleen välillä ja loppuun pikkupystyä sekä isompaa pystyä. Aluksi Otto teki esteille ihan mielenkiintoisia loikkia, mutta kun päästiin vauhtiin niin hypytkin alkoivat olla sujuvampia.

Oton jälkeen ratsastin Topilla. Topiakin hirvitti pitkä sivu, joskin Topi malttoi kuunnella minua sen verran että ihan niin dramaattisia reaktioita ei tullut kuin Oton kanssa. Topin kanssa hyppyjen määrä pidettiin suht vähäisenä, jokunen hyppy muutamalla eri korkeudella reiluun 60cm asti ja that's it. Taas mukaan mahtui pari huonompaa hyppyä, mutta hyvien hyppyjen määrä kasvaa koko ajan! 

Lopuksi siirryttiin vielä toiselle tallille, jossa ratsastin pienellä vuonohevosella. Vauhtia siitä löytyi, jos ei muuta. ;) 

Tässä vaiheessa päivää alkoi olkapäitä poltella jo niin kovasti, että ratsastuksen jälkeen suunnattiinkin suorinta tietä kotiin pesuille ja rasvaamaan punottavia kärsivarsia. :D

Huomenna ja keskiviikkona olisikin tiedossa ensimmäiset työpäivät parin viikon lomailun jälkeen, ja täytyy myöntää että aikainen aamuherätys ei kyllä oikein innosta. Noh, sitten torstaina on jo onneksi reissu Ypäjälle tiedossa sekä sunnuntaina ne meidän kisat. Osallistujiakin saatiin sen verran että ylipäänsä on järkeä kisoja järjestää. 

Mutta ei auta, pakko se on lähteä nukkumaan että edes jotenkin jaksaisi aamulla herätä!

Lomalla viimeinkin.. ;)

Blogi on nyt ollut pienellä tauolla. Viime viikolla mulla alkoi loma ja juhannusviikon tosiaan vain lomailin ja latasin akkuja. 

Mitähän kaikkea tässä välissä on kerennyt tapahtua, en jaksa edes yrittää muistaa. Viime viikolla reenailtiin Oton kanssa koulua enemmän ja vähemmän tosissaan, maastoiltiin, mentiin ilman satulaa ja hypättiinkin vähän. 

Tällä viikolla maanantaina käytiin maastoilemassa ihanan lämpimässä säässä. Otto oli tosi rento ja leppoisa. :) Ja maanantaina menin myös Topilla ilman satulaa piiitkästä aikaa ihan yksin. ;) Hieno ruuna oli, ihanan rento ja rauhallinen sekin! :)

Tiistaina käytiin sama lenkki ilman satulaa. Tarkoitus oli ensin mennä kentälle, mutta runsaitten vesisateiden jälkeen kenttä oli kuravelliä joten suosiolla jätin kouluhommelit siltä päivältä väliin. Tällä kertaa Otto olikin aika säpäkkä, ei olisi uskonut että edellisenä päivänä oltiin menty ihan just sama reitti. Kivet oli pelottavia, oksat oli pelottavia, herranjumalatuollameneetie!- järkytyspysähdys sydän tuhatta ja sataa hakaten. Niin, yksi pätkä mökkitiellä on niin, että siinä on aukko josta näkyy hyvin järven yli ja sen järven takana on heti maantie. Ei tuon ponin korvien välistä aina ota selvää, kuitenkin tuolla on maastoiltu noin 10 kuukauden ajan ja nyt yhtäkkiä se tie sekä siellä liikkuvat autot oli kamalia. Noh, hetken aikaa Otto sai tuijotella silmät pullottaen sinne tielle, sitten jatkettiin matkaa kohti uusia kamaluuksia. 

Kotiinpäin Otto kulki taas sitä sen kisaponikäyntiä, eli hyvin ryhdikkäänä takajalkoja hyvin käyttäen tosi tarmokasta käyntiä. Nauroinkin siellä selässä että voi kun joskus poni esittäisi niin hyvää reipasta käyntiä kentälläkin. ;) Tyydyttiin tällä kertaa ottamaan vain jokunen pätkä ravia, vaikka Otto olisi selkeästi halunnut mennä aika paljon kovempaakin.

Eilen keskiviikkona menin Otolla kentällä koulua. Tehtiin paljon erilaisia siirtymisiä ympyrällä, ilman jalustimia. Ravi-käynti-ravi-siirtymisiä sekä paljon myös laukannostoja ravista sekä käynnistä ja laukasta raviin siirtymisiä. Hiki tuli kunnolla molemmille, mutta kyllä se poni sitten kulkikin tosi kivasti! Etenkin laukka-ravi-laukka- siirtymiset tuntuvat hyvin saavan Oton takajalat aktiivisiksi.

Ja ensimmäistä kertaa sain Oton ratsastettua niin hyvin pohkeen eteen ja rentouttamaan suunsa sekä leukansa. että tunnin jälkeen ponilla oli kunnolla sylkivaahtoa suupielissä ja huulissa!

Tänään, torstaina, ajattelin vähän hypätä molemmilla hepoilla, siis Otolla ja Topilla (olen siis Topiakin liikutellut vaikka siitä en aina kirjoitakaan). Vein kentälle ihan vain neljä puomia raviväleillä sekä rakensin yhden pystyn. Menin ensin Topilla. 

Vähän jännitystä aiheutti alkuun tuulinen sää, sekä pikkutallin rikkinäinen kattopelti joka paukkoi kamalasti tuulessa. Tallin omistajan mies sitten onneksi pelasti päivän ja kävi naputtelemassa kattopellin takaisin kiinni!

Topin kanssa otettiin ensin ravissa ja laukassa hyppyjä ihan minipienelle pystylle. Pikkuisen oli hakemista niin mulla kuin hevosellakin. Nostin sitten pystyn n. 50-60cm korkeaksi ja tultiin sitä vielä jonkun kerran laukassa. Hypyt suijuivat hyvin, paitsi ne pari kertaa jolloin mulle tuli joku jäätyminen ja jätin hevosen ennen estettä ihan yksin, silloin Topi ratkaisi roiskaisemalla hyppyyn kamikaze tyylisesti liian kaukaa. Kunhan muistin pitää tuntuman ja pohkeet mukana, paikat löytyivät melko hyvin. Huomasin tosin sen, että meinasin itse vähän hätäillä hyppypaikan kanssa ja ottaa ensimmäisen suunnilleen sopivan paikan hyppyyn. Kun muistin hillitä omia hermoja ja ratsastaa loppuun asti, löytyikin paljon parempia ponnistuspaikkoja!

Otto sitten aluksi aloitti kyttäämisen ja se ottikin kerran "lähdöt". Mutta kun raukka joutuikin siitä hyvästä jatkamaan laukkaamista, rauhoittui se nopeasti ja malttoi keskittyä töiden tekemiseen. Verkkailtiin ravipuomeja käyttäen ja tehtiin vähän laukannostoja. 

Ajattelin että Otto olisi ollut väsynyt eilisen rankemman ratsastuksen jäljiltä, mutta pah! Poni painoi menemään tosi reippaasti. Kyllä se on oikeasti tainnut ponin kunto parantua kun se jaksaa nykyään tosi hyvin tehdä hommia, eikä yksi rankka päivä saa sitä vielä väsymään!

Aloitettiin hypyt tuolla 50-60cm korkeudella, ensin laukka ei ollut oikein sujuvaa niin sen takia saatiin pari mielenkiintoista hissihyppyä.. Kun laukan vain sai pyörimään hyvin niin hypytkin alkoi sujua paremmin. 

Tultiin pystyä molemmista suunnista, oikeassa kierroksessa pidemmällä lähestymisellä ja vasemmassa lyhyellä. Nostin pystyä sitten muutaman kerran ja lopuksi se oli korkeimmillaan 90cm. Isommalle pystylle Otto alkoi oikein innostua ja sitä sai jopa pidättää ennen estettä! Ihan lopuksi laskin ylimmän puomin pois ja tultiin pienempää pystyä sitten "kisatyyliin". Eli tein välillä pidemmällä tiellä sekä sitten lyhyellä tiellä ja välillä esteeltä nopeasti kääntäen. Ottohan innostui siitä tosi paljon ja saatiinkin jopa semmoista rataestelaukkaa aikaiseksi!

Hienot ruunat, ei voi muuta sanoa! Molemmat on nyt liikkuneet tosi kivasti ja yhteistyö tuntuu pelaavan kummankin kanssa tosi hyvin. :)

Huomenna on luvassa rentoilua molemmille ja lauantaina varmaan molemmilla olisi vapaapäivä. Sunnuntaina jonkunlaista koulureeniä voisi kokeilla tehdä. Maanantaina yritetään pitää vielä pienet estetreenit ennen meidän kisoja. Mutta saa nähdä mitä tässä nyt saa aikaiseksi tehdä!

Ihana kesä!

Ja onnellinen pieni läskiponi joka pääsi nauttimaan laitumen herkuista vähäksi aikaa.

Valmennus + viikon Ottoilut

Valmennuksesta on tosiaan kulunut jo viikko, ihan hurjaa miten aika tuntuu nykyään juoksevan! Plus pari lisätuntia vuorokauteen olisi aika jees.
No mutta, yritänpähän muistella nyt jotain valmennuspäivästä.

Tallille lähdettiin Hannan ja Nean kanssa siinä puoli yhden maissa. Keräiltiin kamoja kasaan ja sitten poni hetkeksi sisälle että saatiin laitettua se kuljetusta varten kuntoon. Lastaaminen oli hankalampaa kuin aiemmin, liekkö poni ajatellut ettei niin mukavasta tallista halua mihinkään lähteä. Saatiin kuitenkin poni kyytiin ja Ottohan matkusti oikein hyvin.
Lekolla Otto sai viettää pari tuntia karsinassa ja ihmetellä uuttavanhaa paikkaa. Me käytiin sillä välin Agrissa vähän shoppailemassa, itsellä mukaan tarttui Otolle ötökkänaamari ja lakunamppaa.

Tallille kun palailtiin, niin huomasin että Laura oli laittanut viestiä että myöhästyvät pikkuisen. Hengailtiin sitten tallissa jokunen hetki ennenkuin oli vuorossa Oton puunaus. Poni oli nopeasti valmis kun tehotiimi oli mukana. :D
Aluksi meille oli varattu maneesi, mutta koska sää oli niin hieno päätettiin siirtää valmennus ulkokentälle.

© Nea

Kerettiin kävellä vähän aikaa ennen Lauran saapumista. Ensin Laura kyseli minulta Otosta ja kahdelta muulta ratsukolta heidän tasoaan. Tunnilla oli melko eritasoista porukkaa, mutta onneksi Laura on niin super että pystyi opettamaan jokaista omalla tasollaan!

Alkuun tehtiin ihan käynnistä pysähdyksiä ja sitten ravissa päätyihin ympyrät ja pitkille sivuille käyntiin siirtymisiä. 

© Nea 

Laukkaa otettiin vuorotellen pääty-ympyrällä. Oton kanssa vaan laukkaa eteen pyörivämmäksi, hyvin huomasi että itsekseen ratsastellessa ei oikeasti tule vaadittua tarpeeksi eteenpäin liikkumista ponilta. 

Kun kaikki saivat laukattua kumpaankin kierrokseen, tehtiin lopuksi vähän väistöjä ravissa. Saatiin hyviä neuvoja vaikeamman suunnan väistöihin, eli väistöön oikealle. Sinne Otto meinaa kiemurrella ja madella ja vaikka mitä. Laura neuvoikin että aloitan tehtävän niin, että asetan Ottoa ensin oikealle ja näin saan ponin suoraksi. Sitten vasta aloitan väistön. Ja kas kummaa, sehän sujui paljon helpommin koko ajan! Väistöissä vasempaan haettiin vain eteenpäin liikkumista, sillä tähän suuntaan väistöt ovat todella paljon helpompia. 

Loppuraveissa Ottoa vielä patisteltiin liikkumaan eteenpäin, ja oikein hienosti se kyllä välillä kulkikin! Tunnilla siis tehtiin hyvinkin yksinkertaisia tehtäviä, mutta tarkoitus olikin saada poni kulkemaan oikein ja tietenkin saada minut vaatimaan Otolta sitä oikein liikkumista. Tunti oli hyvä, saatiin hyviä neuvoja ja oli kyllä huippua nähdä Lauraa pitkästä aikaa!

Saatiin Oton kanssa myös kehuja! Tai Otto sai, Laura sanoi että poni liikkuu kivasti ja varmasti tulee kulkemaan vielä paremmin kunhan kuntoa vielä kohotellaan sekä saataisi maha pienenemään vielä lisää. Oli kyllä kiva saada hyvää palautetta ponista! Huh, kun muistelee kevättä vuosi taaksepäin, ei olisi kyllä silloin ollut asiaa mihinkään valmennukseen. :D 

© Hanna

Oli huippupäivä ja ihana päästä Lauran tunnille pitkästä aikaa! Ja hienoa että Otto käyttäytyi superhyvin! Kentälläkin pystyttiin menemään rennosti pitkällä ohjalla, ja ainoastaan parit pikku lähdöt Otto otti kun talon päädyn puskissa oli jotain karmivaa. 

Ja voi että kun Otto näkii entisen tarhakaverinsa Felixin! Otto ensin jähmettyi korvat pystyssä ja sitten tarkkaili pikkuruunan perään vielä pitkään. Otto myös pääsi näkemään entisen "tyttöystävänsä" ponitamma Ilonan, hauska nähdä miten hyvin hevonen voi muistaa entiset heppakaverit. 

Tallissa jutusteltiin vielä hetki Lauran ja tallinomistaja Päivin kanssa, sitten pistettiin poni kotimatkaa varten valmiiksi ja eikun taas pienen taistelun jälkeen poni koppiin ja kotia kohti. 

Kotona poni asteli talliin huutaen kuin suurikin orhi. Otettiin Otto vielä pesarille ja Hanna huuhteli hiet ponista, minä yritin samalla tarjota ponille juotavaa. Oli kyllä muuten uupuneen näköinen poni! Ja varmasti olikin, en tiedä milloin, jos ikinä, Otto on ensin matkustanut, sitten tehty tunti kunnolla töitä ja vielä samana päivänä matkustettu takaisin kotiin. 

© Hanna

Lauantaina liikutin Oton kevyesti. Ensin meinasin laittaa ihan suitset, mutta koska poni oli niin über rento ja nukuksissa, laitettiin ohjat päitsiin kiinni. Mentiin kaikki askellajit läpi melkoisen rennosti, Ottoa ei kovin paljoa kiinnostanut liikkua reippaasti ja en minäkään siltä ihmeitä vaatinut. Kunhan se vain meni siinä askellajissa missä minä halusin. (Hanna huokaili meidän menoa, minä matkustelin ja Otto ei kyllä panostanut kulkemiseensa sen enempää.. :D)

Hömppäiltiin aikamme ja välillä poseerattiin Hannalle. Otto oli helppo pistää parkkiin, heti kun pysähdyttiin se yritti näyttää mahdollisimman väsyneeltä ja kärsivältä. Joten tottakai minun piti selässä sitten temppuilla vaikka miten päin. Tuo ylläoleva kuva kyllä kuvastaa meidän ratsastusta täydellisesti! Lopuksi Otto sai syödä kentän aidan yli tulevista oksista lehtiä.

© Hanna

Sunnuntaina Otto sai viettää vapaata. Maanantaina Hanna piti meille vielä vähän tuntia. Menin ilman satulaa ja tehtiin ensin vähän avoja ja väistöjä. Suurin osa ajasta sitten mentiin salmiakkikuviolla ravissa ja laukassa sekä niin että yksi suora laukkaa, yksi ravia jne. Alkuun tehtävä oli aika haastava, minä en ratsastanut tarpeeksi ja istuin etukenossa, mutta kun Hanna aikansa huuteli niin kyllä me loppua kohden sen verran tsempattiin että saatiin ihan kelpopätkiä aikaiseksi! 

Ja, tuota tuota. Mitähän tässä välissä onkaan tehty... Tänään lauantaina Otto oli vapaalla kun siltä otettiin takakengät pois. Kokeiltiin Ottoa ensimmäistä kertaa parin muun hevosen kanssa samaan laitumeen. Olivat kuulemma vähän juoksennelleet, mutta kun minä menin käymään niin Otto kyllä keskittyi olennaiseen, eli syömiseen. 

Perjantaina käytiin raviradalla rallittelemassa pikkuisen ja maastossa kävelemässä. Torstaina tehtiin kunnon kouluvääntöä. Otto oli melko reipas, mutta olisi mielummin juossut alta pois kuin käyttänyt energiaa oikeinpäin kulkemiseen. Käytiin välillä pieniä taistoja siitä miten ratsuponin oikein kuuluu käyttäytyä, mutta saatiin kyllä tosi hyviä pätkiä! Kummallekin tuli hiki ja Ottokin vaahtosi oikeista paikoista. ;) Ja suuhunkin oli ponille tullut "huulipunaa", eli se oli rentouttanut leukansa ja suunsa kunnolla eli sylkeä oli päässyt kertymään. 

Keskiviikosta en kyllä muista mitään, tiistaina taidettiin käydä maastoilemassa pitemmän kaavan mukaan. Käytiin mökkitien päässä ja sitten seikkailtiin metsässä metsäkoneen jälkeä pitkin. 

Eiköhän tässä nyt ollut kuulumisia tarpeeksi yhteen postaukseen. Palataan taas kun on jotain kertomisen aihetta! :)