maanantai 21. syyskuuta 2015

Hengissä ollaan

Englannista palauduttu ja pikkuhiljaa tapahtuu myös paluu arkeen. Nilkka kesti kohtuullisesti reissun hurjat kävelymatkat, tosin kipuili ja turvotteli etenkin ensimmäisenä iltana kotona. Onneksi reipas ponin hoitaja Nea jaksoi vielä lauantaina käydä Ottoilemassa niin sai tämä täti lepuuttaa jalkaa että pääsi reippailemaan iltavuoroon työmaalle. (Oli kyllä muuten ihan hauska palata töihin, melkein 3 viikkoa taukoa sieltä, ensin pari viikkoa saikkuilua jalan takia ja sitten tuo lomareissu.)

Kyllähän minä jo paristi itsekin kapusin ponin selkään, sekä kerran loikkasin Topinkin kyytiin. Ai että oli kivaa, ja oli hauska tauon jälkeen huomata miten hyvin nyt erotti selkeästi kaikki omat virheet sekä hevosen vinoudet sun muut. Näköjään tauko ratsastuksesta tekee hyvää silloin tällöin, pääsee vähän nollaamaan tilannetta.
Reissun jälkeen (palattiin siis perjantaina illalla) en ole vielä ratsastanut, eilen sunnuntaina kävi yksi tallin lähellä asuva tyttö ratsastelemassa Otolla minun valvovan silmän alla. Tänään Otto sai vapaapäivän, kävin kyllä rapsuttelemassa sitä tarhassa. Sain nimittäin enkuista tuliaisena kunnon flunssan, niinkuin molemmat matkaseuralaisetkin. Huhhuh, josko huomenna kykenisi ponin selkään taas kapuamaan, viimeistään keskiviikkona. Jos en huomenna kykene vielä selkään niin ponilla on luvassa sitten energian purkamista liinan päässä.


Tällä viikolla pitäisi tulla yksi satula sovitettavaksi, Albion merkiltään. Peukut pystyssä, sormet ristissä ja toivotaan parasta että löydettäisi siitä meille passeli penkki! Tosin tämän nilkan kanssa ei vielä pahemmin uskalla jalustimien kanssa touhuta... Noh, pitää sitoa nilkkaan kunnollinen tuki että pääsee edes vähän satulaa testaamaan. :) Ja ostoslistalla on nyt ratsastussaappaat, saisi meikäläisenkin yliliikkuvat nivelet vähän parempaa tukea niistä kuin löysistä chapseista.

Enempää kirjoittamisen aihetta ei nyt valitettavasti ole, eiköhän sekin asia korjaannu kunhan arki alkaa pyöriä taas entiseen malliin.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Jalkavaivaista porukkaa

Tai no, jalkavaivainen. Eikä onneksi Otto, vaan minä. Tiistaina hyppäsin Topilla, koko tunti meni hirmuisen hyvin, Topi liikkui kivasti ja imi esteille. Oltiin hypätty jo korkeimmillaan 90cm. Ajatuksena oli mennä yhden kerran 95cm pysty ja jos se menisi hyvin niin lopeteltaisiin hyppyhommat siihen, kun Topi tosiaan oli mennyt niin hurjan hyvin! Ja oltiin päästy minun mielessäni asettamaan tavoitteeseen, eli pystyttiin hyppäämään 90cm korkuisia esteitä helposti.

©Nea

Noh, toin ehkä Topin vähän huonosti esteelle, olisin voinut pitää ohjat paremmin tuntumalla ja ratsastaa napakammin. Topi sitten kielti ja ohitti esteen oikealta. Minä olin siinä vaiheessa jo paino jalustimilla, horjahdin vasemmalle ja tunsin kun nilkka vääntyi. Kun tilanne oli ohi niin huomasin että nyt sattu oikeasti. Tulin alas satulasta ja yritin kävellä pois kentältä mutta nilkassa tuntui "muljahtelevan" jokin kun yritin ottaa askelta.
Onneksi oli Nea paikalla! Minä jäin istumaan jalka ylhäällä kentälle kun Nea meni nopeasti laittamaan Topin talliin. Sitten vaan auto kentän viereen, minä kyytiin ja kohti Varkautta ja ensiapua.
Siellä sitten vierähti pari tuntia, lääkärille kiroilin kun väänteli nilkkaa ja paineli kipeitä kohtia. Tottakai siis pitää väännellä ja käännellä että selviää onko nivelsiteet poikki tms. mutta herranjestas miten se koski! Röntgenissäkään ei onneksi näkynyt murtumaa tai muuta, joten tukiside jalkaan ja kotiin.

©Nea

Nyt olen klenkannut parhaani mukaan menemään, eilen jopa kykenin jotenkin ajamaan autolla ja pääsin käymään tallilla. Nea onneksi on liikkuttanut Oton, joten siinä suhteessa ei mitään hätää. Tilasin Börjesiltä Bot- nilkkatuen, joka toivottavasti mahtuu kenkään, haluaisin nimittäin ensi viikon aikana kokeilla jo ratsastusta. Eihän tuossa nilkassa muuta enää oikeastaan ole kuin tuo jänne mikä nilkkaa taittaessa liikahtelee epämääräisesti. Hyvin on jalka kuitenkin parantunut ja toivottavasti paranee jatkossakin. :)

Vähän nyt ehkä harmittavaan saumaan sattui tämä vammautuminen. Otto on liikkunut super hyvin, ollut herkkä avuille ja liikkunut reippaasti ja letkeästi. Pikkuhiljaa ollaan otettu harjoituksiin mukaan lyhyemmällä ja korkeammalla niskalla liikkuminen eli ns. kokoaminen.
Ostinpa tuossa jopa kankisuitset Otolle, ja ensiviikolla toivottavasti saadaan bridong sekä kanki testiin! Hih, pieni kouluponi. ;)
Ensi viikolla pitäisi myös tulla sovitukseen yksi satula, nimittäin Passier ei loppujen lopuksi ollutkaan niin hyvä ja sen sitten sainkin myytyä. Nyt ollaan menty ilman satulaa ja satunnaisesti Wintecillä.

Noniin, mutta eiköhän tässä ollut taas kuulumisia tarpeeksi yhdelle kertaa. Palaan taas asiaan kunhan on jotain kirjoittamisen arvoista!