Kuvahaaste: Mitä hevosen omistaminen on?

Lueskellessani blogeja, törmäsin Villitti-blogissa kuvahaasteeseen, Mitä hevosen omistaminen on. Kuvahaasteen säännöt:

* Valitse neljä kuvaa, jotka kuvaavat parhaiten sanoja luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen ja todellisuus.

* Näiden jälkeen valitse vielä yksi vapaavalintainen kuva ja sitä parhaiten kuvaava sana.

* Haasta viisi blogia, joissa bloggaajalla on oma hevonen. Minä en tosin haasta ketään, jos joku haluaa haasteen tehdä niin eikun kuvia etsimään!

Luottamus

Oton tuntevat tietävät että se on vähän omalaatuinen elukka, sille päälle kun sattuu niin äkkilähtöjä saattaa tulla suuntaan x. Mutta ajan kanssa se käytös on vähentynyt hyvin paljon ja toivon että siihen on vaikuttanut meidän välille kasvanut luottamus. No, ainakin minä siihen uskallan jo luottaa, tai ainakin siihen että osaan Oton käytöstä lukea jo etukäteen. ;)

Onnistuminen

Poni saatiin traileriin, se käyttäytyi melko hyvin vanhalla tutulla tallilla, valmennus onnistui ja kotiinkin päästiin. Tätä kuvaa oli vaikea valita, mutta tämä oli ainakin yksi hyvin onnistunut päivä, minä Laura Porthanin valmennuksessa omalla ponilla!

Epäonnistuminen

Hiekan maistelua yleisön edessä. Aina ei vain suju, onneksi tämä pieni epäonnistuminen sattui kisojen verryttelyssä eikä itse radalla!

Todellisuus

Arki. Todellisuudessa tällä hetkellä hömppäillään ilman satulaa Sen Oikean Satulan uupuessa, yritetään harrastaa kouluratsastusta jotenkin vakavasti, rämmitään kurassa ja pelätään maastoretkillä kiviä ja oksien rapinaa.

Ystävä

Loppujen lopuksihan Otto on Pieni Keltainen Ystävä, jonka kanssa on opittu elämään yhdessä ja jonka kanssa hevoste ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa.

Blogin herättelyä

Huhhei kun kuukausi vierähti nopsaan! Päivät kuluivat kuin siivillä töissä, tallilla ja kotihommia tehden. Blogille ei jäänyt aikaa ja täytyy myöntää että tuona aikana motivaatiotakaan kirjoittamiseen ei juuri ollut. Nyt tahti on vähän rauhoittunut, aikaa kirjoittamiselle jää sekä motivaatiotakin on löytynyt taas.

Meidän arkeen ei kuuluu sen kummempia. Oton kanssa ollaan treenailtu lähinnä kouluratsastuksen parissa, välillä käyty talutuskävelyillä ja paristi on poni päässyt liinan päässä hölkkäämään. Kävi meillä myös vieras kuski näyttämässä ponille puomeja ja pitkästä aikaa Otto siis pääsi hyppäämään!
Topillakin oon ratsastellut, myös juoksuttanut ja eilen käytiin pitkästä aikaa talutuslenkillä mökkitiellä.
Niin ja ratsastinhan minä ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon satulalla! Päätin yksi ilta kokeilla mitä jalka jalustimista sanoo ja että pääsenkö ylipäätään satulaan vielä kapuamaan. Satulaan pääsin hyvin ja käyntiä pystyi mennä jalustimet jalassa. Kevyttä ravia taisin kokeilla yhden kierroksen, mutta jänne ei ole vielä kunnossa ja jalkapöydän päälle koskee kun kantapäätä yrittää painaa vähääkään alas. Noh, ongelmahan ratkesi sillä että jalkkarit pois, mentiin niin sitten ravia ja laukat.
Olipa muuten ihana istua taas pitkästä aikaa satulassa! Kyllä siinä on niin erilainen pito ja tuntuma kuin ilman. ;) Jospa se tuo nilkkakin tuossa ajan kanssa malttaisi parantua, olisi kiva päästä keventelmään normaalisti ja hyppäämäänkin tekisi kovasti mieli!

Tällä kertaa vain lyhyet kuulumiset, mutta yritän nyt taas jaksaa tsempata blogin kanssa! Jos blogilla on vielä lukijoita tallella, olisiko teillä jotain toiveita mitä haluaisitte lukea tulevissa postauksissa?