Kiitos ja kumarrus!

Tämä nyt ei varmasti tule kenellekään mitenkään yllätyksenä, mutta taitaa olla aika sanoa hyvästit täällä blogipuolella. Minulla ei enää ole motivaatiota kirjoittaa tänne, eikä meidän elämässä juuri kummoisia kirjoittamisen arvoisia juttuja tapahdukaan.
Jätän blogin ainakin toistaiseksi vielä auki.

Meidän elämää voi seurata melkein reaaliajassa Instagramin kautta, käyttäjällä jjennipa.

Kiitos paljon kaikille!

Oton ensimmäinen ähky ja kesän muita kuulumisia

Blogi on taas jäänyt taka-alalle, mutta en aio potea sen vuoksi huonoa omaatuntoa. Olen nauttinut töiden ohella kesästä! Talven pimeinä ja kylminä iltoina kerkeää istua koneen ääressä ahkerammin, nyt en ole tietokonetta juurikaan edes käynnistänyt. (Pahoittelut etukäteen kuvien laadusta, kännykkälaatua...)

Otin satulan pois kesken erään ratsastuksen ja Ottohan meinasi kuolla järkytyksestä kun näki satulan maassa..

Oton kanssa on treenailtu tässä välissä enemmän ja vähemmän vakavasti. Ja onhan meillä muuten draamaakin kerennyt tässä välissä olemaan! Otto nimittäin otti ja hankki (minun omistuksen ajan) ensimmäisen ähkyn. Tai no, ähky vai vatsanpuruja, kuitenkin ponin maha turposi pinkeäksi. Isoimmat hälytyskellot soivat siinä vaiheessa kun poni ei hikijumpan jälkeen ruvennut syömään eikä juomaan! Maailman ahnein eläin, ei kelvannut heinä, ei raksut eikä leipä, ei edes melassivesi! Ensin ajattelin syömättömyyden johtuneen paksusta kankikuolaimesta joka oli ilmeisesti päässyt painamaan ponin kieltä ikävästi (nou hätä, sitä rautapalaa ei enää ikinä pistetä ponieläimen suuhun), mutta kun poni ei pitkän suostuttelun jälkeen piristynyt yhtään niin eikun vaan kävelemään.
Poni narun päähän ja tallin pihalla vaan edes takaisin, yhteensä käveltiin siinä reilu puolitoista tuntia. Tukijoukot (Hanna ja Nea !!KIITOS!!) kuskasivat ponille mellavettä pihalle ja olivat henkisenä tukena kirittämässä meidän kävelyreissua.

Pikkuhiljaa poni alkoi päästämään ilmoja pihalle, eli suomeksi piereskelemään, ja juomisetkin sekä pellavalima alkoi maistua. Kun poni oli juonut kaksi sankollista melassivettä ja kävellyt pirteän näköisenä jonkin aikaa uskallettiin pistää poni yöpuulle. Otto ei ehkä ollut kovin onnellinen, sillä kävelyn aikana karsinasta hävisivät niin väkkärit kuin suurin osa heinistä, jäljelle jäi vain pieni siivu kuivaa heinää.
Tallin omistaja pohti myöhemmin että tämä pieni ähky on varmaan syntynyt siitä, että Otto ei tarhakaverinsa kanssa päässyt sinä päivänä laitumelle vaan olivat tarhassa jossa kyllä myös kasvaa ruohoa. Otti oli kai syönyt juuriaan myöten kaiken mitä irti sai ja tästä syystä sitten sai vatsansa kipeäksi.

Onni onnettomuudessa että ähky jäi noinkin "pieneksi" ja harmittomaksi. Pahemminkin olisi voinut käydä, todella paljon pahemmin. Huh. Huoleton on hevoseton...

Otto kuitenkin toipui todella nopeasti tästä pikku tapahtumasta, joten seuraavana päivänä kevenneltiin hetki kentällä ja käytiin porukalla kävelemässä maastossa. Otto oli todella hyvä ratsastaa, reipas ja liikkui mielellään eteen! :)


Viikonloppuna me järjestettiin tallilla pienet kisat/hevostapahtuma. Osallistujia oli kyllä surkean vähän, ristikkoluokassa yksi tyttö hyppäsi Otolla ja 60cm luokassa minä menin Otolla ja Nea Topilla. Sitten hyppäämisen jälkeen minä+Otto ja Hanna+Inkku esitettiin pieni kouluratsastusnäytös. Lopuksi Otto ja Inkku toimivat talutusratsuina halukkaille, suurin osa ratsastajista oli lapsia mutta myös pari aikuista uskaltautui kiipeämään satulaan.
Onnistunut päivä kyllä, hauskaa oli vaikka sää meinasikin olla vähän meitä vastaan.

Tuota tapahtumaa varten kyllä tehtiinkin tallilla hommia ihan urakalla! Kentän kirjaimet irrotettiin ja maalattiin, vaihdettiin parit katkenneet aitatolpat, siistittiin hurjaksi kasvanutta pusikkoa kentän laidalta, korjattiin aitoja, kiinnitettiin kirjaimet ja ollaan myös kaivettu kentältä uskomaton määrä kiviä irti! Mutta kylläpä nyt kelpaa ratsastella kun kirjaimet erottuvat selkeästi ja ovat oikeasti oikeilla paikoilla.
Yhtenä päivänä aidan korjauksen jälkeen ketään meistä ei kiinnostanut enää ratsastaa, joten kasattiin kentälle irtohypytyskuja! Ensimmäisenä uhrina oli Inkku, joka ei kovin monesti ole esteitä elämässään hypännyt. Vauhtia tammalla olisi voinut olla enemmän, mutta hyvin tamma virheistään oppi ja viimeiset hypyt se meni kolauttamatta.
Toisena hyppäämään pääsi Topi, joka oli aivan super! Se itse juoksi kujaan ihan omasta tahdostaan ja hyppäsi todella hienosti! Hyppyjen jälkeen se oli aina tosi tyytyväinen itseensä ja ylpeänä kääntyi ottamaan namipalkkion vastaan. :)
Lopuksi Otto pääsi näyttämään taitojaan ja vaikka ensin ajatttelin että se on normaali laiska itsensä niin pääsipä poni sitten yllättämään! Sehän pinkoi menemään hurjaa kyytiä ja loppujen lopuksi se ylitti pariin otteeseen 105cm okserin! Hienot hepat! :)

Nyt olenkin parina päivänä mennyt Otolla ilman satulaa issikkaohjat kiinnitettynä päitsiin. Ja voi vitsit miten poni on toiminut hyvin! Eilenkin poni oli todella hyvä ja kiva ratsastaa, reipas ja herkkä pohkeelle!
Tänään Otto saa lepäillä ja keskiviikkona treenit taas jatkuvat. :)

Friisitamma Inkkuakin kerkesin yhden viikon ratsastaa kun sisko oli Ypäjällä. Oi että mikä nautinto oli päästä pitkästä aikaa ratsastamaan isolla hyväliikkeisellä hevosella useana päivänä peräkkäin!
Kesä on siis pitkälti mennyt hevostellessa ja hyvistä säistä nauttien, toki myös töissä ollessa. Onneksi töissäkin välillä on niin hyvät työkaverit vuorossa että ei sielläkään liian ikävä ole olla. ;) Toivon mukaan kesä jatkuu pitkälti samoissa merkeissä, pitää taas palata asiaan kunhan on jotain kirjoittamisen arvoista ja löytyy hetki jolloin kerkeän koneella istumaan tovin. (Tänään oli pitkästä aikaa töiden jälkeen hevosvapaa ilta, joten siksi kerkesin istahtamaan koneen ääreen.) :)

Postaushaaste: 10 sanaa, 10 kuvaa

Jalustin.net:ssä oli kiva postaushaaste, 10 sanaa joihin pitää etsiä sanaa sopiva kuva! :)

AURINGONNOUSU

SANATTOMUUS

KULTAINEN

YSTÄVYYS

MENETYS

ODOTUS

RAUHA

ELÄMÄ

ONNI

ILO

PS. Olipa muuten hankalaa valita sopivat kuvat sanoihin!

Ponikuulumisia

Otto piti tässä välissä vajaan pari viikkoa kesälomaa. Sinä aikana minäkin kerkesin pitää melkein viikon taukoa ratsastuksesta, hurjaa!

Otto pääsi loman aikana ensin pikku"laitumiin" syömään vihreää ja sitten tuossa muutama päivä takaperin se pääsi Topin kanssa ihan laitumelle osaksi päivää. Sen verran ruunat ovat viime kesältä tuttuja ettei kovin kummoisia välien selvittelyjä ole tarvinnut tehdä, vaan Otto väistää ja Topi on pomo. 

Ja koska ruunat pärjäävät kahdestaan hyvin niin kokeiltiin niitä myös yhdessä tarhaan. Onkohan tämä tuleva yö nyt kolmas vai neljäs yö kun pojat ovat samassa tarhassa yön yli, mutta hyvin ne ovat pärjänneet. Otto väistää Topia sen verran hyvin ettei mitään nahisteluja ole päässyt syntymään. Ihan mukava on että Ottokin pääsee tarhaamaan kaverin kanssa, vaikka ihan tyytyväinen se yksin tarhaillessaankin on ollut. 

Löydettiin meille myös kauan kaivattu estesatula! Wintec 16,5'' estesatula punaisella kaarella. Jes! Ja oi miten ihana on istua satulassa joka on oikean kokoinen omille lyhyille jaloille! :D 

Tänään tehtiin puomitreeniä molemmilla ruunilla. Topin kanssa mentiin ihan vain ravipuomeja niin että osa puomeista oli korotettu toisesta reunasta. Puomit meni tosi hyvin Topin kanssa!

Oton kanssa tultiin ravipuomeja vähän lyhyemmillä väleillä että poni joutui ihan ajattelemaan mihin jalkansa laittaa. Sitten Nea rakensi meille kolmen askeleen laukkapuomit joiden välissä oli kaksi puomia "laitoina", eli tarkoitus oli ratsastaa niiden välistä, eli siis harjoiteltiin suoraan ratsastamista. Otto sanoi että "no problem", kapeallakin välillä Otto puksutti menemään ihan suoraan puomien välistä!

Lopuksi tultiin laukkapuomeja ilman laitoja, ensin oli tarkoitus tulla sujuva 3 askelta, sitten ottaa kiinni ja tulla neljällä ja lopuksi reippaasti eteen ja tulla väli kahdella askeleella. 

Sujuva kolme oli melko helppo saada mutta sitten, kun yritettiin saada neljä askelta mahtumaan väliin niin siinä saikin tehdä jo töitä. Otto kun oli sitä mieltä että se tietää paremmin ja ettei ratsastajan pitäisi puuttua asiaan, mutta saatiin parit onnistuneet kerrat. 

Kun vuorossa oli se reipas kaksi askelta oli Nea vähän skeptinen, mutta pistettiin Oton kanssa poniratsukko uusinnassa- vaihde silmään ja Ottohan venyi ihan hurjan hienosti! Huippu poni, vaikka onkin välillä niin hankala ratsastaa. :)

Huomenna menen aamulla ratsastamaan siskon projektihepalla (se musta friisitamma) Varkauteen, iltapäivällä sitten Ottoilemaan. Oton kanssa tehdään joko koulutreeni koulusatulan kanssa, voisi ehkä jopa pitkästä aikaa laittaa ponille kanget päähän, tai sitten hömppäillään jotain muuta. 

Tiistaina käyn aamupäivästä ratsastamassa sillä mustalla suokkitammalla, iltapäivällä suunniteltiin alustavasti Nean kanssa pientä talkoopäivää. Mehän nimittäin järjestetään taas kisat heinäkuussa!

Eli 9.7.2016 harjoitusestekilpailut! Luokkina on ristikko/40cm, 60cm ja 80cm, lähtömaksu 4e. Paikalla buffa, talutusratsastusta, arpoja, hevostarvikekirppis ynnä muuta mukavaa mitä nyt keksitään järjestää. :) Tervetuloa vaan kaikki osallistumaan!

Heppakuulumisia!

Heippa vaan pitkästä aikaa!
Blogi on pyörinyt mielessä itseasiassa useamminkin, mutta täytyy myöntää että nämä mahtavat kelit eivät ole millään tapaa kannustaneet avaamaan (vanhaa ja superhidasta) konettani. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tämän hiljaisuuden aikana hevostelupuolella ei todellakaan ole ollut hiljaista! Pääsin kolmatta kertaa ratsastamaan siskon nuorella projektihepalla. Ja voihan vau. Kun maltoin pistää suuni kiinni, heretä valittamasta etten osaa/en pysty/en kykene/jne. ja rupesin oikeasti ratsastamaan niin kappas, pystyin keventämään ja pätkittäin ihan ratsastamaan tammalla. 

Tammalla on kyllä niin valtavan voimakkaat liikkeet istua, etenkin laukka, huh! Oton poniliikkeiden jälkeen kyllä tuollainen ylämäkeen pinkova friisi kuskaa meikäläisen nopeasti mukavuusalueelta pois. Pitäisi vain tosissaan muistaa ettei se valittaminen auta yhtään mitään, vaan on otettava itseä niskasta kiinni ja ruveta ratsastamaan. 

Oton kanssa on puuhailtu kaikenlaista. Kenttä on vihdoin ja viimein kuiva sekä sula, jee! On päästy palauttelemaan mieleen koulutreenejä sekä pikkuisen esteitäkin. Yhden kerran päätin olla rohkea ja rakensin valtavan esteen, eli minimaalisen ristikon. Hypyt oli himppuisen erikoisia, mutta ei ihmekään talven tauon jälkeen. Mutta suurin ilo mulle oli siinä että hei, se nivelsiteet reväyttänyt nilkka kesti kevyttä istuntaa!
Sisko tuli tuossa pari viikkoa sitten hypyttämään Ottoa vähän enemmän, hypyt oli edelleen melko mielekiintoisia ja yllättäen Otto välillä ratkaisi paikat lähtemällä liian kaukaa. Ja jos paikka oli kohdallaan Otto hidasti viimeisellä askeleella ja hyppäsi enemmän ylös kuin eteen. Se varmaankin johtuu siitä että takaosa ei ole vielä tarpeeksi vahva säilyttämään hyvää etenevää laukkaa sekä ponnistamaan hyvään hyppyyn.
Eli eikun treeniä vaan että kunto kasvaa!

Ollaan me myös maastoiltu, hömpötelty ilman satulaa ja yhden ratsastuksen lopuksi menin loppuverkat "kaulanarulla". Olen suunnitellut että kunhan joku sopiva ajankohta nyt tulee niin Otto jää hetkeksi lomailemaan. Otto on koko talven ajan sekä nyt kevään tehnyt tosi hyvin töitä joten se ainsaitsee pienen huilitauon, nollata päätä. :)

Topin kanssa on aloiteltu paluu "treeneihin" ja ruuna onkin ollut supermukava ratsastaa! Tänään tehtiin tosi simppeli ratsastus, kevyessä ravissa voltteja sekä puomien ylitystä, laukassa myös ympyröitä sekä puomeja. Kentällä oli myös minimaalisen pieni pysty ja voi kun Topi innostui kun luuli että mennään "estettä" kohti. Fiilis ratsastaessa oli niin hyvä että päätin kokeilla onneani ja hypätä Topilla ensimmäisen kerran sen viime syksyn tapaturman jälkeen. Ja voi että, ensimmäinen hyppy osui aivan nappiin! Ihan kuin ei olisi mitään taukoa ollutkaan! Sen verran Topi syttyi siitä esteentapaisesta että laukat nousi melko ärhäkästi. ;) Mä vaan nauroin ääneen kun oli niin hauskaa ja ihanaa kun toinen oli niin tyytyväinen päästessään estehommiin. Tultiin toisesta suunnasta este vain kerran kun se meni niin hyvin, toisesta suunnasta jouduttiin uusimaan paristi ennenkuin saatiin onnistunut hyppy.
Voi että miten ihanan helppoa oli hypätä Topilla! Jotenkin Topi tuntuu vain omaan käteen niin sopivalta että sen kanssa on mukava ja helppo työskennellä, nyt kun vaan joku päivä saisi kaverin tallille niin voitaisiin kokeilla hypätä vähän isompaa.
Sen verran itsesuojeluvaistoa nosti se syksyn onnettomuus että en halua mitään maahankaivettuja isompaa hypätä ilman toista ihmistä.

Kuten näkyy niin hyppy lähti vähän kaukaa, mutta kun Otto näyttää jopa hoikalta tässä kuvassa!

Toisen tallin mustalla suokkitammalla olen ratsastanut noin kerran viikossa, viimeksi keventelin kentällä ja tamma oli huippu! Sitä edellisen kerran menin tallinomistajan kanssa maastoon ja oi miten ihanaa oli laukata peltojen välistä tietä pitkin, tammalla on niin hieno laukka että tuntui kuin olisi kenttäkisoissa ollut!
Pääsin myös parina kertana pitkästä aikaa ison puoliveritamman kyytiin, suuresta koosta huolimatta sillä on melko mukavat ja helpot liikkeet istua.

On kyllä ollut tosi hienoa ja ihanaa pitkästä aikaa päästä ratsastamaan useampaa erilaista hevosta!
Motivaatio on siis korkealla ja toivottavasti tämä hyvä fiilis jatkuu. Toivottavasti myös pääsen edelleenkin ratsastamaan paljon erilaisia hevosia, jospa sitä pääsisi taas oikean ratsastamisen makuun enkä vaan jäisi ikuisesti satulassa matkustelijaksi.
Palataan taas asiaan, toivottavasti pian! :)

Mitä meille kuuluu

Niin, mitä meille kuuluu. Oikeastaan sitä samaa vanhaa.

Kenttä ei ole vielä ratsastuskunnossa, tai voi siellä kävellä varovasti mutta ei muuta. Ravirata on ollut liian märkä käyttöön, joten sitten ollaan menty mökkitietä edes takas. Vähän tylsää samaa lenkkiä mennä koko ajan mutta kun ei muutakaan ole niin siihen pitää tyytyä. On kuitenkin päästy ravaamaan ja laukkaamaan ettei ihan pelkällä käyntiliikunnalla ole tarvinnut olla.

Tälläkin viikolla ollaan ponin kanssa hiittailtu mökkitiellä energioita pois, liekö kevättä rinnassa vai mitä, mutta Otto on ollut todella reipas ja reaktiivinen ratsastaa. Yksi päivä kävi työkaverin pieni lapsi "ratsastamassa" Otolla, eli lapsi istui kyydissä ja minä taluttelin jonkun aikaa kenttää ympäri. On se kyllä mukava huomata että vaikka poni välillä onkin melkoinen luupää, on se pienille lapsille tosi kiltti, etenkin taluttajan kanssa.
Perjantaina käytiin Nean kanssa maastossa, minä menin Topilla. Käveltiin ja ravailtiin, oli mukava reissu. Eilen lauantaina Nea meni Otolla, minä leikin uuden kamerani kanssa kannon päällä seisten. :D Tänään Otto saakin olla ansaitulla vapaalla, huomenna sitten katsellaan miten "treenit" jatkuu. Kova hinku olisi jo päästä kentälle tuuppailemaan sekä mielessä pyörii kovasti kaikenlaisia puomitehtäviä!
Hyppääminenkin olisi hauska päästä aloittamaan, siinä tietysti vähän hidastaa se ettei meillä ole vielä muuta kuin tuo koulusatula. Noh, ensi viikolla tulee yksi Stübben sovitukseen, sormet ja varpaat ristissä että siitä saataisiin meille kakkossatula!

Nyt ei runosuoni kuki tällä kertaa(kaan) tämän enempää, ajattelin vain kirjoitella että täällä vielä ollaan. Ja odotellaan kesää että saisi uusia kuvia ja kaikkea. Jospa ei enää kestäisi kovin kauaa siinä että kenttä olisi vihdoin kunnossa, toivotaan parasta!

Ihana kevät! :)

Ihanaa kun kevät on pikkuhiljaa hiipinyt tännekin! Päivät pitenee hurjasti ja valoisaa aikaa ratsastaa on paljon enemmän kuin kuukausi sitten. Myös kenttä on ruvennut sulamaan ja jos hyvät säät jatkuvat voidaan kohta jopa uskaltautua ottamaan puomeja mukaan kenttätyöskentelyyn. Tottakai kun kenttä on sulanut niin alkaa kelirikko aika ja kenttä on sitten täynnä monttuja mutta siihen asti treenataan niin hyvin kuin pystytään.

Eilen menin Otolla kangilla pitkästä aikaa ja Hanna oli huutamassa ohjeita. Ja kyllä huomasi että ratsastaja oli jokseenkin hukassa eikä ponia sitten kiinnostanut oikea työnteko, oikeastaan me molemmat oltiin ajatuksella "ei pysty, liian vaikeeta". Noh, sitten kun otin itseä vähän niskasta kiinni niin saatiin ihan hyviäkin pätkiä. Alkuun tehtiin käynnissä vähän väistöjä, ravissa temponvaihteluita ja laukassa vain yritettiin saada laukkaa pyörimään. Otto ei ihan täydellisesti uskaltanut ottaa jalkoja mukaan kun pohja oli ehkä himppusen liukas sulamisen takia. Mutta talven koulutreeni taukoon nähden sekä pohjan kuntoon nähden Otto meni tosi kivasti! Ja tulihan sille ihan kunnon hiki ja vielä oikeisiin paikkoihin. ;)

Antakaa anteeksi mun surkea asento, kattokaa mun hienoa pientä kouluponia.

Tänään kävin Zion Horsesilla ratsastamassa sillä suokkitammalla. Joka kerta meidän yhteistyö paranee ja voi että miten kiva tamma oli tänään! Alusta lähtien se malttoi kuunnella eikä lähtenyt kiirehtimään alta vaikka sitä jännittikin kentän toinen pääty. Ravissakin se suurimmaksi osaksi malttoi mennä rauhallista ja tasaista tahtia. Nostettiin tänään myös laukkaa kun hevonen oli niin hyvin kuulolla ja meni hyvin tasapainossa. Siinä on kyllä hirmuisen mukava hevonen ratsastaa! :)

Nyt kun kesä alkaa lähestyä ja mahdollisuus päästä hyppäämään kasvaa niin täytyisi varmaan ruveta Otollekin etsiskelemään jotain yleis- tai estesatulaa. Tuossa meidän koulusatulassa on niin mahtavat polvituet ettei sen kanssa kyllä estehommat juuri onnistu. Jos joku tietää edullista 16,5"-17" yleis-/estesatulaa suorahkoon/kaarevahkoon leveään/leveähköön selkään niin täällä otetaan kaikki vaihtoehdot huomioon!

PS. Niin! Minuthan sitten löytää lauantaina 9.4 Leko-tallin hevostarvikekirppikseltä! Tulkaahan sinne sitten penkomaan josko löytyisi mitään kivaa ostettavaa!

Mitä te lukijat haluaisitte lukea?

Mikä olisi kiinnostava aihe tänne blogiin? Mitä Sinä haluaisit meistä tietää, onko joku aihe josta haluaisit minun kirjoittavan? Sana on vapaa ja otan ehdotukset avoimin mielin vastaan! 

Päivityksiä tehty!

Ensinnäkin, Blogikirppis on nyt päivitetty! Myydyt tavarat poistettu ja muutamia uusia tavaroita lisätty.
Motivaation puuskassa uskaltauduin lisäilemään tuonne sivuun linkin Instagramiin sekä nyt näkyvillä on myös blogin suosituimmat tekstit. Ja lisäksi liityin myös Jalustin.net blogiportaaliin jonka kuvake myös on esillä.

Oltiin tänään Nean kanssa reippaita ja lähdettiin pitkästä aikaa porukalla maastoon. Nea ratsasti Otolla ja minä menin nuorella suomenhevosruuna Vihtorilla. Kentällä testailin vähän miten heppa toimii, Vihtorilla olen viimeksi ratsastanut viime kesänä, sitä ennen ehkä kerran tai kaksi aiemmin. Positiivisesti kuitenkin sain yllättyä, ruuna toimi tosi kivasti ja liikkui mielellään eteenpäin! Tämä ruuna siis on yleensä mieluummin hidas ja laiska kuin reipas. Testasin kentällä ravin ja laukan, sitten suunnattiin maastoon. Käytiin ihan vaan mökkitiellä kävelemässä ja otettiin pieni pätkä ravia. Vihtori on ollut melkoisen olemattomalla liikutuksella nyt talven ajan joten kuntoa lähdetään kohottamaan pikkuhiljaa hevosen ehdoilla. Ja Otolle taas teki hyvää saada kevyempi päivä eilisen rankemman koulutuuppailun jälkeen.
Hengissä selvittiin vaikka Vihtori olikin yllättävän reipas ja kohdattiin jopa traktori takaisin tullessa. :) Huomenna vielä teen jotain Oton kanssa ja tiistain se saakin olla vapaalla. Loppuviikon suunnitelmia en ole vielä sen kummemmin miettinyt, mennään vähän fiiliksen mukaan. Joten, palataan taas myöhemmin!

Uutta motivaatiota ratsastukseen!

Kävin keskiviikkona ratsastamassa siskoni liikutushevosella, kiva nuori friisiläinen tamma. Mutta voi herranjumala, pikkuisen reilummat liikket kuin Ottoponilla. Ihan alkujaan oli jo melko jännää nousta aivan ventovieraan hevosen selkään, käynti nyt oli melko okei mutta se ravi! Tuntui että lennän jonnekin kuuhun asti, tuntui että huojun ja heilun ja keikun ja vaikka mitä. Voi kamala. Huutelinkin jo paikalla olijoille että en mä osaa enää ratsastaa. 

Huhhuh, nostettiin pariin kertaan laukkaakin, eikä siitäkään meinannut tulla mitään. En yhtään osannut olla siellä satulassa, tuntui siltä että olin ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Hevosessahan ei siis todellakaan ollut mitään vikaa, kiva ja kiltti nuori joka varmasti tulee olemaan melkoisen kivannäköinen hevonen kunhan kunto kasvaa. 

Täytyy myöntää, muutama päivä tuon ratsastuksen jälkeen meni ehkä pienessä itsesäälissä rypiessä. En mä osaa, en mä pysty, myyn Oton pois ja lopetan koko hevoshomman, ihan turhaa rahan menoa. 

Noh, ryömin tuolta itsesäälin syövereistä pois, otin itseä niskasta kiinni ja päätinkin etsiä Oton rinnalle jotain ratsastettavaa hevosta. Hevosta nimenomaan koska en halua "taantua" ratsastuksessa niin etten kohta enää pysy normaalin ison hevosen ravissa mukana. Eli treeniä, treeniä, treeniä ja vähän lisää treeniä. Pistin facebookiin ilmoituksen Heinäveden hevosharrastajien ryhmään ja hyvinkin nopeasti sain useamman vastauksen. Apu löytyikin loppujen lopuksi melko läheltä, nimittäin sen tallin omistaja missä Otto asui ensimmäisenä Heinävedellä, tarjosi pariakin hevosta ratsastettavaksi. 

Huippua! Tuttu talli, tutut hevoset vaikka en vähään aikaan olekaan siellä ratsastanut. Pääasiassa tarkoituksena olisi ratsastaa yhtä nuorta suomenhevostammaa, jota itseasiassa ratsastin silloin 2014 kesänä. Mukava ja potentiaalinen sporttisuokki. Perjantaina menen tekemään ensimmäisen "testiratsastuksen" ja sen jälkeen tarkoitus olisi kerran tai pari viikossa käydä siellä ratsastamassa. 

Oton kanssa treenataan tottakai entiseen malliin, poni on alkanut hyvin laihtua joten nyt ei ruveta lomailemaan vaan olen nyt yrittänyt oikeasti vähän tavoitteellisemmin liikuttaa ponia. Muutaman kerran viikossa kunnon hikitreeni, raviradalla pään tuuletusta ja maastossa hölkkää ja kävelyä. Oikein innolla odotan kevättä ja lumien sulamista, saadaan paljon enemmän maastolenkkejä käyttöön! 

Tänäänkin ponin kanssa tehtiin pitkästä aikaa kunnon koulutuuppaussessio. 

Käynnissä tehtiin pysähdyksiä, voltteja ja pohkeenväistöjä. Ravissa isolla ympyrällä nopeita käyntiin siirtymisiä. Laukassa tehtiin niin, että suorat urat mentiin laukkaa ja kulmat ravissa. Tämä olikin melko haastavaa kun käytössä oleva kenttä on pienehkö (noin puolet kenttää aurattu siis auki), mutta kyllä erittäin hyödyllinen tehtävä. Siinä huomasikin miten ollaan päästy vähän ruosteeseen, Otto meinasi rynnätä laukkaan pitkänä, turpa edellä kaahottaen. Sainkin tehdä ihan hyvin töitä että poni malttoi nostaa laukan rauhassa ja pyöreänä itseään kantaen. 

Itsekin täytyi muistaa tehdä jotain siellä satulassa eikä vaan matkustella. Nyt talven maastoilun jäljiltä meinaa vähän unohtua se että oikeasti siellä selässä pitää tehdä jotain eikä voi vain olettaa että poni toimii ilman apuja.

Kun Oton sai toimimaan ja avut läpi, se liikkuikin tosi kivasti ja letkeästi. Talvi on kyllä tuonut sille hirveästi moottoria lisää, ja tuo ihana koulusatula on ilmeisesti hyvinkin sopiva ponille koska se on jotenkin niin letkeän tuntuinen koko ajan! Lapojen takana olevat nestekertymät ovat pienentyneet, Oton säkä on alkanut erottua ja lanteen päällä olevat "muhkurat" turvottelevat enää hyvin harvoin ja todella pienesti. Plus tuo mun nilkkakin on alkanut kestää kunnon ratsastusta eikä kipuile enää niin paljon että se menoa haittaisi. Välillä se kipeytyy mutta silloin pidetään vaikka juoksutuspäivä tai mennään maastoon höntsäilemään. Kyllä tästä vielä noustaan!

2016 tavoitteena onkin saada Otto laihtumaan semmoiseen kuntoon että sen voisi sanoa olevan normaalissa lihavuuskunnossa. Toinen tavoite on saada oma ratsastustaito "entiselleen", eli osata ratsastaa myös muita hevosia niinkuin vielä Ypäjän aikaan. Myös oman kunnon kohottaminen ei olisi mitenkään huono asia, eihän ponilta voi vaatia parempia suorituksia jos ratsastaja ei jaksa sitä niihin ratsastaa. ;) 

Mutta tästä on kyllä nyt hyvä jatkaa, motivaatiota löytyy ja oikeasti haluan tehdä jotain sen eteen että voisin jopa kehittyä ratsastajana!

Uutta kuvaa ponista!

Tänään oli suunnitelmissa että sisko tulee ratsastamaan Otolla puolen päivän aikoihin. Minä menin tallille jo aamulla tekemään pitkästä aikaa tallihommia. Ai että miten voi pieni ihminen olla onnellinen kun pääsi pari karsinaa siivoamaan ja kuivittamaan! Sitä työtä mä kyllä tykkäisin tehdä, noh, onneksi nyt jatkossa pääsen sillon tällöin talikon varteen ja heppojakin ruokkimaan. Ei pääse taidot ihan ruostumaan. ;)

Pitkästä aikaa myös Topi pääsi liikkumaan, huonojen säiden ja pohjien takia se on joutunut pikkuisen lomailemaan ja kasvattamaan mahaa sekä karvaa. Jumaleissön miten voi olla karvainen eläin! Topi pääsi hölkkäilemään irrallaan kentällä, se on niin ihanan kuuliainen että sen voi juoksuttaa joko narulla tai ilman, toisin kuin Oton joka irrallaan joko juoksee päättömästi tai parkkeeraa syömään ruohoa/lehtiä/oksia jne. Topi toimi hirmuisen hyvin ja oli tyytyväisen oloinen kun pääsi hommiin. Nyt pikkuhiljaa aletaan nostaa kuntoa ja pienentää sitä elintasovatsaa, jos jonkun vapaaehtoisen kaverin saisi Otolla ratsastamaan niin maastokävelyt ja hölkät kyllä tekisi sille todella hyvää!

Tuo ylähuuli! 

Otolla taas oli tänään vuorossa vähän erikoisempaa hommaa, nimittäin sisko halusi kokeilla mennä Otolla ilman satulaa ja suitsia, kaulanarulla. En tiedä onko Otolla semmoista entisissä paikoissa tehty, mutta yllättävän hyvin poni pelkän narun, tai jalustinhihnan, kanssa toimi. Hetken Otolla oli kyllä suitset myös ohjineen, mutta nopeasti ne heitettiin mun olkapäälle roikkumaan kun poni otti uuden homman niin lunkisti.
Käännökset, siirtymiset sun muut sujui tosi hyvin! Ainoastaan käynnissä poni meinasi "lähteä viemää" eli käveli hitaasti mutta varmasti eikä meinannut pysähtyä. :D
Kyllä mulla sitten on hyvä poni, vaikka se on välillä maailman ärsyttävin pieni porsas, yllättää se sitten positiivisesti ja siinä samalla kaikki huonosti menneet asiat unohtuu. Aivan huippu harrasteponi, kaikki uudet jutut on hetkessä OK, menee veteen, kulkee hyvin yksin maastossa, hyppää kivasti ja osaa vielä jotain koulukiemuroitakin! Ja osaa olla ihan ylisöpö, hienon värinen ja sopivan korkuinen mulle.

Niin ja pitihän se munkin käydä kokeilemassa miten homma pelittää ilman ylimääräisiä varusteita. Ja hitto vie, kyllä se poni pelitti mullakin! Otto vaan tyytyväisenä heilutteli ylähuultaan ja maiskutteli kielellään, sillä ei kyllä ollut mitään huonoa sanottavaa tämän päivän "treenistä". ;)

Loppuun vielä videota todistusaineistoksi siitä miten hyvin Otto oikeasti toimi!

ja P.S. Ei kyllä olisi pari vuotta takaperin tullut mieleen ponin kyytiin kavuta ilman suitsia!

Linkki videoon tässä.

Kuvaton kuulumispostaus

Tämä talvi kyllä todella vaatii pitkää pinnaa, hevosen liikuttaminen ei ole ollut liian helppoa kyllä. Milloin on joka paikka jäässä, milloin sataa lunta 50cm, milloin lumet sulaa ja on saakelin liukasta jne. Noh, mutta ei passaa valittaa. Kaikesta kurjuudesta huolimatta Otto on saanut liikuntaa aika hyvin, ja sen huomaa siinä että ponin kunto on tainnut ihan huomaamatta kasvaa!

Tänään käytiin raviradalla, tarkoituksena saada ponin höyryjä päästeltyä ja ehkä jopa vähän väsytettyä sitä. Ja pyh. Otto oli todella säpäkkä alussa, kyttäili ja säpsyili kaikkea ja olisi halunnut mennä koko ajan kovempaa. 

Käynnin jälkeen ravailtiin pari kierrosta rataa ympäri. Sittenpä me laukattiin suorat, ravattiin tai käveltiin muualla, mentiin niin monta kierrosta etten minä enää kestänyt laskuissa. Silti vaan poni onnellisena kipitti minkä jaloistaan pääsi eikä kyllä minkäänlaisia väsymyksen merkkejä ollut ilmassa. (Verrattuna viime talveen, silloin mentiin maksimissaan 5 kierrosta ja Otto oli jo melko puhki)

Loppuverkaksi hölkättiin eteen alas pari kierrosta hyvää ja sujuvaa ravia. Kyllä se Otto tuntui kuitenkin rennommalta ratsastuksen jälkeen, meikäläistä kyllä meinasi jo hapottaa kun kevyttä ravia mentiin niin monta kierrosta. :D 

Toisaalta kyllä ihana huomata tuo muutos ponissa, ennen niin laiska pullaponi on nyt ihan tulta ja tappuraa ja nauttii kun pääsee menemään kovaa!

Muuten ollaan suurimmaksi osaksi maastoiltu, pakkasilla mentiin jäällä, käyty raviradalla ja muutaman kerran käyty kentällä pyörähtämässä. Otto on ollut välillä melkoisen rasittava tapaus, kun sillä on sen verran aina virtaa että se meinaa vähän töhöttää ja touhottaa, mutta ehkäpä sekin tässä kevään mittaan tasoittuu. 

Omaan silmään näyttää siltä että poni olisi jopa hiukan laihtunut! Treeniä vaan vielä lisää niin kohta Otto on hyvin hoikka poika. ;) 

Eipä meidän elämään muuten kummoisia kuulu, ehkäpä keväämmällä olisi myös paremmin mahdollista saada kuvamateriaalia ponista, toivossa on hyvä elää. Näillä samoilla linjoilla jatketaan, koulutreeniin palataan kunhan kenttä on semmoisessa kunnossa että siellä pystyy kunnolla ratsastamaan. Palataan taas jossain vaiheessa!

Hyvää 2. vuosipäivää me!

Tasan kaksi vuotta sitten (se oli lauantai) istuin Leko-tallin toimistossa kirjoittamassa kauppakirjaa ensimmäisestä omasta hevosesta. Näiden kahden vuoden aikana olen kerennyt katua ponin ostamista, suurta vastuuta ja harmitella ponin luupäistä luonnetta, karkailua, kyttäilyä ja urpoilua. 

Mutta.

Näiden kahden vuoden aikana olen oppinut kamalan paljon hevosista, uudesta näkökulmasta. Vastuuta, luottamusta, uuden oppimista, rajojen rikkomista, ystävyyttä.

On ihana katsoa ajassa taaksepäin ja huomata että vaikka on ollut vaikeaa, me ollaan oikeasti kehitytty huimasti, kaikessa! Tänään vuosipäivän kunniaksi käytiin maastoilemassa ilman satulaa hämärän aikaan. Myönnettäköön, pistin Otolle pallot korviin kun se on tupannut olemaan nyt viime aikoina melkoisen säpäkkä tapaus ja kyttäilijä. Korvapallot tasoittaa sen korvien välistä huminaa sen verran että ponin ajatukset kestää kasassa ja kaikilla on kivempaa. ;) 

Otto oli mukavan reipas ja rento, maastolenkki onnistui hyvin. 

Kiitos Otto näistä vuosista ja toivotaan että vuosia riittää vielä tulevaisuuteenkin monia!