Kävin keskiviikkona ratsastamassa siskoni liikutushevosella, kiva nuori friisiläinen tamma. Mutta voi herranjumala, pikkuisen reilummat liikket kuin Ottoponilla. Ihan alkujaan oli jo melko jännää nousta aivan ventovieraan hevosen selkään, käynti nyt oli melko okei mutta se ravi! Tuntui että lennän jonnekin kuuhun asti, tuntui että huojun ja heilun ja keikun ja vaikka mitä. Voi kamala. Huutelinkin jo paikalla olijoille että en mä osaa enää ratsastaa.
Huhhuh, nostettiin pariin kertaan laukkaakin, eikä siitäkään meinannut tulla mitään. En yhtään osannut olla siellä satulassa, tuntui siltä että olin ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Hevosessahan ei siis todellakaan ollut mitään vikaa, kiva ja kiltti nuori joka varmasti tulee olemaan melkoisen kivannäköinen hevonen kunhan kunto kasvaa.
Täytyy myöntää, muutama päivä tuon ratsastuksen jälkeen meni ehkä pienessä itsesäälissä rypiessä. En mä osaa, en mä pysty, myyn Oton pois ja lopetan koko hevoshomman, ihan turhaa rahan menoa.
Noh, ryömin tuolta itsesäälin syövereistä pois, otin itseä niskasta kiinni ja päätinkin etsiä Oton rinnalle jotain ratsastettavaa hevosta. Hevosta nimenomaan koska en halua "taantua" ratsastuksessa niin etten kohta enää pysy normaalin ison hevosen ravissa mukana. Eli treeniä, treeniä, treeniä ja vähän lisää treeniä. Pistin facebookiin ilmoituksen Heinäveden hevosharrastajien ryhmään ja hyvinkin nopeasti sain useamman vastauksen. Apu löytyikin loppujen lopuksi melko läheltä, nimittäin sen tallin omistaja missä Otto asui ensimmäisenä Heinävedellä, tarjosi pariakin hevosta ratsastettavaksi.
Huippua! Tuttu talli, tutut hevoset vaikka en vähään aikaan olekaan siellä ratsastanut. Pääasiassa tarkoituksena olisi ratsastaa yhtä nuorta suomenhevostammaa, jota itseasiassa ratsastin silloin 2014 kesänä. Mukava ja potentiaalinen sporttisuokki. Perjantaina menen tekemään ensimmäisen "testiratsastuksen" ja sen jälkeen tarkoitus olisi kerran tai pari viikossa käydä siellä ratsastamassa.
Oton kanssa treenataan tottakai entiseen malliin, poni on alkanut hyvin laihtua joten nyt ei ruveta lomailemaan vaan olen nyt yrittänyt oikeasti vähän tavoitteellisemmin liikuttaa ponia. Muutaman kerran viikossa kunnon hikitreeni, raviradalla pään tuuletusta ja maastossa hölkkää ja kävelyä. Oikein innolla odotan kevättä ja lumien sulamista, saadaan paljon enemmän maastolenkkejä käyttöön!
Tänäänkin ponin kanssa tehtiin pitkästä aikaa kunnon koulutuuppaussessio.
Käynnissä tehtiin pysähdyksiä, voltteja ja pohkeenväistöjä. Ravissa isolla ympyrällä nopeita käyntiin siirtymisiä. Laukassa tehtiin niin, että suorat urat mentiin laukkaa ja kulmat ravissa. Tämä olikin melko haastavaa kun käytössä oleva kenttä on pienehkö (noin puolet kenttää aurattu siis auki), mutta kyllä erittäin hyödyllinen tehtävä. Siinä huomasikin miten ollaan päästy vähän ruosteeseen, Otto meinasi rynnätä laukkaan pitkänä, turpa edellä kaahottaen. Sainkin tehdä ihan hyvin töitä että poni malttoi nostaa laukan rauhassa ja pyöreänä itseään kantaen.
Itsekin täytyi muistaa tehdä jotain siellä satulassa eikä vaan matkustella. Nyt talven maastoilun jäljiltä meinaa vähän unohtua se että oikeasti siellä selässä pitää tehdä jotain eikä voi vain olettaa että poni toimii ilman apuja.
Kun Oton sai toimimaan ja avut läpi, se liikkuikin tosi kivasti ja letkeästi. Talvi on kyllä tuonut sille hirveästi moottoria lisää, ja tuo ihana koulusatula on ilmeisesti hyvinkin sopiva ponille koska se on jotenkin niin letkeän tuntuinen koko ajan! Lapojen takana olevat nestekertymät ovat pienentyneet, Oton säkä on alkanut erottua ja lanteen päällä olevat "muhkurat" turvottelevat enää hyvin harvoin ja todella pienesti. Plus tuo mun nilkkakin on alkanut kestää kunnon ratsastusta eikä kipuile enää niin paljon että se menoa haittaisi. Välillä se kipeytyy mutta silloin pidetään vaikka juoksutuspäivä tai mennään maastoon höntsäilemään. Kyllä tästä vielä noustaan!
2016 tavoitteena onkin saada Otto laihtumaan semmoiseen kuntoon että sen voisi sanoa olevan normaalissa lihavuuskunnossa. Toinen tavoite on saada oma ratsastustaito "entiselleen", eli osata ratsastaa myös muita hevosia niinkuin vielä Ypäjän aikaan. Myös oman kunnon kohottaminen ei olisi mitenkään huono asia, eihän ponilta voi vaatia parempia suorituksia jos ratsastaja ei jaksa sitä niihin ratsastaa. ;)
Mutta tästä on kyllä nyt hyvä jatkaa, motivaatiota löytyy ja oikeasti haluan tehdä jotain sen eteen että voisin jopa kehittyä ratsastajana!
