sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Mitä meille kuuluu

Niin, mitä meille kuuluu. Oikeastaan sitä samaa vanhaa.

Kenttä ei ole vielä ratsastuskunnossa, tai voi siellä kävellä varovasti mutta ei muuta. Ravirata on ollut liian märkä käyttöön, joten sitten ollaan menty mökkitietä edes takas. Vähän tylsää samaa lenkkiä mennä koko ajan mutta kun ei muutakaan ole niin siihen pitää tyytyä. On kuitenkin päästy ravaamaan ja laukkaamaan ettei ihan pelkällä käyntiliikunnalla ole tarvinnut olla.


Tälläkin viikolla ollaan ponin kanssa hiittailtu mökkitiellä energioita pois, liekö kevättä rinnassa vai mitä, mutta Otto on ollut todella reipas ja reaktiivinen ratsastaa. Yksi päivä kävi työkaverin pieni lapsi "ratsastamassa" Otolla, eli lapsi istui kyydissä ja minä taluttelin jonkun aikaa kenttää ympäri. On se kyllä mukava huomata että vaikka poni välillä onkin melkoinen luupää, on se pienille lapsille tosi kiltti, etenkin taluttajan kanssa.
Perjantaina käytiin Nean kanssa maastossa, minä menin Topilla. Käveltiin ja ravailtiin, oli mukava reissu. Eilen lauantaina Nea meni Otolla, minä leikin uuden kamerani kanssa kannon päällä seisten. :D Tänään Otto saakin olla ansaitulla vapaalla, huomenna sitten katsellaan miten "treenit" jatkuu. Kova hinku olisi jo päästä kentälle tuuppailemaan sekä mielessä pyörii kovasti kaikenlaisia puomitehtäviä!
Hyppääminenkin olisi hauska päästä aloittamaan, siinä tietysti vähän hidastaa se ettei meillä ole vielä muuta kuin tuo koulusatula. Noh, ensi viikolla tulee yksi Stübben sovitukseen, sormet ja varpaat ristissä että siitä saataisiin meille kakkossatula!


Nyt ei runosuoni kuki tällä kertaa(kaan) tämän enempää, ajattelin vain kirjoitella että täällä vielä ollaan. Ja odotellaan kesää että saisi uusia kuvia ja kaikkea. Jospa ei enää kestäisi kovin kauaa siinä että kenttä olisi vihdoin kunnossa, toivotaan parasta!